Keskusta takaisin suurten joukkoon – Lapista kolme kansanedustajaa
Eilisessä blogikirjoituksessani kerroin, että olen ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa.
Perustelin päätöstäni sillä, että haluan olla mukana eduskuntavaaleissa palauttamassa äänestäjien luottamusta Keskustaan. Rohkaisin mukaan vaalityöhön myös muita puolueen ja Suomen tulevaisuudesta huolta kantavia.
x x x
Olen ennenkin ollut nostamassa Keskustaa lähes toivottomassa tilanteessa.
Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa Keskustan kannatus romahti ja saimme vain 36 kansanedustajaa. Seuraavissa vuoden 1972 vaaleissa menetimme yhden paikan lisää.
Tämän tappion jälkeen tulin valituksi puolueen varapuheenjohtajaksi ja vastaamaan ohjelmatyöstä. Vuodesta 1980 lähtien vastasin Keskustan johtamisesta yhdessä puoluesihteeri Seppo Kääriäisen kanssa.
Urho Kekkosen presidenttikauden päätyttyä jouduimme taistelemaan puolueen olemassaolosta ja tulevaisuudesta sosialidemokraattien ylivaltaa vastaan. Tämä kamppailu huipentui vuonna 1987, jolloin perustettiin sinipunahallitus Keskustan nujertamiseksi ja Mauno Koiviston uudelleenvalinnan turvaamiseksi.
Puolustustaistelumme toi vuoden 1988 presidentinvaaleissa komean tuloksen. Tämä loi pohjaa menestykselle vuoden 1988 kuntavaaleissa ja veret seisauttaneelle vaalivoitolle vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.
Vuoteen 1991 olin ollut Lapin kansanedustaja. Silloin siirryin ehdokkaaksi Uudellemaalle. Olin koko maan äänikuningas. Keskustan paikkamäärä nousi kahdesta neljään.
Lapissa syntyi kova kilpailu. Tuin voimakkaasti puolueen vaalityötä. Saimme peräti viisi silloin jaettavina olleista kahdeksasta paikasta.
x x x
Viime vaaleissa saimme Lapista kolme silloin tarjolla olleista seitsemästä paikasta.
Nyt Lapista on jaossa enää kuusi paikkaa. Monet pitävät mahdottomana sitä, että voisimme säilyttää nykyiset kolme paikkaa.
Minä luotan siihen, että voimme saada Lapista edelleen kolme kansanedustajaa. Aion olla yksi heistä.
Kehnoja olemme, ellemme saa puolta kuudesta, kun vuonna 1991 saimme viisi kahdeksasta!
En usko siihen, että olisimme tuomitut murskatappioon muissakaan vaalipiireissä.
Tilanne on vaikein etelän väkirikkaimmissa vaalipiireissä. Niistä puuttuu edelleen runsaasti ehdokkaita.
Tavoitteeksi on asetettava ainakin 40 paikkaa ja asema suurimpien puolueiden joukossa.
Peräpohjolan piirissä on vielä täyttämättä kaksi ehdokaspaikkaa. Toivon, että ainakin oma ehdokkuuteni vahvistetaan seuraavassa piirihallituksen kokouksessa, joka näillä näkymin järjestetään 13. joulukuuta.
Kunhan oma ehdokkuuteni on lyöty lukkoon, olen valmis auttamaan ehdokashankinnassa koko maassa. Olen myös varautunut osallistumaan vaalityöhön niissä vaalipiireissä, joissa tuestani saattaisi olla apua.
x x x
Keskustanuorten toiminta minua suuresti ihmetyttää.
Kuten eilisessä blogissani kerroin, olen ollut puoluehallituksen edustaja nuorten liittohallituksessa. Meillä on ollut koko ajan hyvä yhteistyö.
En ole puuttunut millään tavalla liittohallituksen toimintaan ja päätöksentekoon, vaikka olen ollut monista asioista eri mieltä.
Lappeenrannan puoluekokouksessa toimimme hyvässä yhteistyössä.
Nuoret tukivat kaksikielisen piirin aloitetta uuden periaateohjelman laatimiseksi puolueelle. Aloitevaliokunnassa saimme aloitteelle lähes yksimielisen tuen, mutta suuressa salissa puolueen johto kaatoi sen.
Kaksikielisen piirin tuella hyväksyttiin puolueen aatteellista ohjelmatyötä koskeva nuorten aloite.
Keskustanuorten tulisi keskittyä puolueen nuorisokannatuksen kasvattamiseen, joka on vielä surkeampi kuin varttuneemman väen keskuudessa. Jossakin gallupissa se oli vain 3 prosenttia. Aikanaan Keskusta oli johtava nuorisopuolue.
Sen sijaan nuoret ovat ryhtyneet riitelemään ja yrittäneet puolueen sääntöjä ja yhdistyslakia rikkoen puuttua puoluehallituksen valintaan.
Tämän epäonnistuneen yrityksen jälkeen Keskustanuoret ovat pyrkineet sääntöjä rikkoen puuttumaan Peräpohjolan piirijärjestön oikeuteen valita ehdokkaansa ensi kevään eduskuntavaaleihin.
Keskustanuorten toiminta on tuonut puolueelle paljon kielteistä julkisuutta.
Surullista.
