Alkuvuodesta kansalaiset ovat saaneet ihmetellä, mistä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tuulee.
Ovatko Suomen ulkopolitiikan johtosuhteet muuttumassa? Onko perustuslaki ja presidentin johtoasema syrjäytetty pääministerin twitter-ulkopolitiikalla?
Miten pääministerin ja presidentin keskusteluyhteys toimii? Onko sellaista?
Syy on ollut pääministeri Sanna Marinin (sd) kahdessa ulkopolitiikkaa koskeneessa twiitissä. Toinen koski Aleksei Navalnyin vapauttamista, toinen Kiinan uiguurivähemmistön asemaa. Kovia lausuntoja molemmat.
Ulkopuolelta näytti, että Marin tulee twiitteineen presidentin tontille keskellä akuutteja tapahtumia, eivätkä instituutiot keskustele keskenään marssijärjestyksestä.
Niinistö halusi panna pisteen asialle twiitillään jo 22. tammikuuta:
– Eiköhän jo anneta tämän suuren tviittikeskustelun (Navalnyi) olla. Suomen ulkopolitiikan linja on ennallaan, Niinistö twiittasi.
Keskustelu ei kuitenkaan ole päättynyt.
Video yllä: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoo ajatuksiaan koronakriisistä
Ilta-Sanomien haastattelussa Niinistö paaluttaa, ettei presidentti ole luopumassa ulkopolitiikan johtamisesta millään tavalla. Siihen hänet velvoittaa perustuslaki, jonka mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
Aloitetaan perustuslaista ja palataan Mariniin myöhemmin.
Pääministeri Sanna Marin esitteli kriisinkestävyyttä lujittavaa Suomi toimii -kampanjaa Helsingissä 17. huhtikuuta 2020. Tasavallan presidentti osallistui tilaisuuteen etäyhteydellä.
Niinistön puheet perustuslaista ovat selkeitä ja lujia – ote on kuin salolaisella ukkotuomarilla konsanaan.
– On ollut mielenkiintoista seurata keskustelua, jossa jotkut hakevat tuolta taivaanrannan takaa jotain poikkeuslakia presidenttikauden jatkamisesta. Ja jotkut sitten ovat sitä mieltä, että presidenttiä ei tarvittaisi alkuunkaan, Niinistö ihmettelee.
Niinistö leimaa ”taivaanrannan keskusteluksi” myös eräät asiantuntijalausunnot, joiden mukaan presidentin pitäisi rajoittaa ulkopoliittiset mielipiteensä vain siihen, että hän tukee hallituksen linjaa.
– Sitten jos ajatellaan tätä keskustelua, jossa asiantuntijan mielipiteen perusteella todetaan, miten perustuslaki ”neuvoo” meitä lukemaan asian niin, että ulkopolitiikkaa johtavat valtioneuvosto ja presidentti yhdessä. Ettei siis presidentti enää johdakaan yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Näinhän kirjoitettiin.
Kyse on siis sanasta ”neuvoa”.
– Mutta jopa on menty aikoihin. Että perustuslaki ”neuvoo” lukemaan itseään toisella tavalla kuin perustuslaissa lukee, Niinistö ihmettelee ja sanoo pitävänsä kannanottoja ihan käsittämättöminä.
– Entä kun perustuslain mukaan Suomen kansaa edustaa valtiopäiville valitut 200 kansanedustajaa. Mitäpä jos oltaisiinkin sitä mieltä, että oikeastaan perustuslaki ”neuvoo” lukemaan, että satakin riittää?
”Mitäpä jos oltaisiinkin sitä mieltä, että oikeastaan perustuslaki ”neuvoo” lukemaan, että satakin riittää?
Niinistö muistuttaa, ettei ilmaisu ulkopolitiikan johtamisesta ole tullut perustuslakiin sattumalta.
– Joku, joka vähänkin on aikaansa seurannut tai viitsii välittää siitä, mitä maailmassa on ennen tapahtunut, ymmärtää ja tietää, että tuo sanamuoto, joka perustuslaissa on, ei ole tullut sattumalta vaan monien, monien neuvotteluiden kautta Martti Ahtisaaren presidenttikauden aikana.
Miksi perustuslain nykymuotoilu on niin tärkeää?
– Sitä teidän täytyy kysyä niiltä, jotka ovat sen muotoilleet. He ovat pitäneet sitä perustuslain kannalta oikeana sisältönä. Ja sitä se minulle on, ja Suomen kansalle, kunnes perustuslakia muutetaan.
Niinistö lisää, että käsitys, jonka mukaan perustuslaki neuvoisi lukemaan itseään vastoin säädöksiään on jopa vaarallinen tie.
– Aika moni demokratia on juuri tuota tietä kulkien vaihtanut muotoaan.
– Koko tähän suureen valtakeskusteluun on pakko todeta, että kokemusteni mukaan vastuuta on kyllä paljon jaossa – ja sen ottaminen sitten voi näyttää vallankäytöltä.
”Kokemusteni mukaan vastuuta on kyllä paljon jaossa – ja sen ottaminen sitten voi näyttää vallankäytöltä.
Palataan Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin yhteydenpitoon.
Miksi teidän ja pääministerin välillä näyttää olevan julkisuuden perusteella kilpajuoksu, kuka sanoo ja mitä? Esimerkiksi tapaus Navalnyihin ja Kiinan ihmisoikeuksiin liittyen.
– Niin. Minä en ole vikkelästi twiittannut. Kun pääministeri tuli Navalnyista (twitterissä) ulos, se johti siihen, että medialta tuli meille valtava määrä kysymyksiä muutaman tunnin aikana. Minun oli vähän pakko purkaa se Helsingin Sanomille pienen haastattelun kautta. Se oli tietyllä tavalla median palvelua.
– Uiguuritilanteessa oli vähän sama juttu, media alkoi voimakkaasti tarttua myös siihen. Siihenkin reagoin haastattelun kautta kertomalla, mitä uiguurien kohdalla Suomi on vuosia tehnyt.
– Ei siinä mitään sen kummempaa ristivetoa ollut, Niinistö sanoo.
Niinistö toistaa, että uiguurien asema on ollut esillä hänen ja Kiinan presidentin Xi Jingpingin kahdenvälisissä tapaamisissa
– Sitä siinä sitten on jankattu, että miksei ole twiiteillä tultu julkisuuteen demonstraatiolausunnoilla. Siinä on vain se, että niillä se keskusteluyhteys katkeaa kyllä saman tien, Niinistö sanoo.
– Kannattaa katsoa sen aikaisia lehtiä. Kun olin siellä tammikuussa 2019, niin kyllä se asia tuli medialle selväksi. Tiedotustilaisuus ja illallinen viivästyivät nimenomaan uiguurikeskustelun vuoksi, jonka Xi otti äärettömän vakavasti. Hän puhui lähes tunnin sitä vastaten kaikkiin minun kysymyksiini, Niinistö kertoo.
Vladimir Putin ja Sauli Niinistö yhteisessä tiedotustilaisuudessa Putinin Suomen-vierailulla elokuussa 2019.
Mitä Navalnyihin tulee, Niinistön mukaan jäänyt kokonaan huomioimatta, että hän on kolmeen kertaan puhunut presidentti Vladimir Putinin kanssa hänen kohtelustaan.
– Luultavasti läntisistä päämiehistä ylivertaisesti eniten. Ensimmäisen keskustelun aikana sain jopa iloisen uutisen, että hänet päästettiin Saksaan.
– Ja eivät ne tyhjiä keskusteluja ne muutkaan olleet.
Oletteko käynyt pääministerin kanssa jonkun selventävän keskustelun ulkopolitiikan hoitamisesta?
– Jos kahden kesken käytäisiin selventäviä keskusteluja, niin minä en selvennä niitä julkisuudessa.
Twitterin asemaa ulkopolitiikan välineenä Niinistö ihmettelee, hiukan sarkastiseen sävyyn:
– Tämä twitter on mielenkiintoinen. Senhän toi presidentti Donald Trump, ja sitä pidettiin paheena. Nyt kun Trump on kadonnut, niin siitä on tullut hyve.
Onko twitter-politikoinnista haittaa Suomen ulkopolitiikalle.
– En ole koskaan niin sanonut.
Mutta onko siitä haittaa?
– Ei tässä nyt mitään korvaamattomia vahinkoja ole syntynyt.
Voiko tällaisilla twiiteillä olla vaikutuksia kahdenvälisiin suhteisiin? Marinin Kiinan ihmisoikeuksia koskevaa twiittiä on pidetty kovana jopa EU-tasolla, saati Suomessa. Kiina on hyvin herkkä näissä asioissa.
– Minä en lähde tuohon keskusteluun ollenkaan.
Julkisuudessa on kyselty presidentin ja pääministerin yhteydenpidosta, onko sitä ja millaista.
– Nyt täytyy olla vähän tarkkana. Minä ja myös pääministeri olemme sanoneet vain, että ei ole niitä tapaamisia, joita yleensä pääministereiden ja alussa myös Marinin kanssa pidettiin traditiona – ennen koronaa.
– Se tarkoittaa siis perjantaisia tapaamisia ennen valtioneuvoston esittelyä. Ne ovat olleet siinä mielessä hyviä tilaisuuksia, että välttämättä ei ole ollut agendaa, on voitu ihan vapaasti keskustella. Olen todennut vain, että se valitettavasti puuttuu.
– Luulen, että jokainen on koronan aikana havainnut sen, että ellei ole henkilökohtaista kosketusta, pelkkä puhelin ei kata sitä. Mutta puhelinkin on. Pääsääntöisesti meidän puhelumme ovat koskeneet koronatilannetta. Erityisesti viime aikoina. Ja niitä puheluita on ollut monta nytkin viimeisen viikon sisällä.
Onko pääministerin ulkopoliittinen rooli nousemassa nyt Marinin aikana? Sipilän ja Rinteen aikana totuttiin, että pääministerit eivät ulkopolitiikassa juuri esiintyneet. Onko teillä pääministerin kanssa jonkinasteinen sukupolviero?
– Sitä nyt välttämättä haluttaisiin nähdä. Mutta minä vain totean, että meillä on ollut aktiivisia pääministereitä aikaisemminkin.
– No Sipilä ei twiitannut, pitää paikkaansa. Mutta kyllä hän niiden raporttien perusteella, joita aina liikkuu, toimi ihan täysimääräisesti. Hän tapasi esimerkiksi venäläistä kollegaansa useita kertoja. Kävi Intiassa, joka oli arvokas reissu, koska en ole siellä edes käynyt, en vieläkään. Kiinassakin hän kävi ja piti tietysti yllä kahdenvälisiä eurooppalaisia suhteita.
– Myös Antti Rinne oli erityisen aktiivinen tp-utva -asioissa, mutta niistähän ei numeroa synny.
– Ehkä nämä kaksi pääministerin twiittiä ovat kovin ulospäin näkyviä siihen verrattuna, kuten twiittimaailma on.
Sanna Marin ja Sauli Niinistö Kultaranta-keskustelussa Ylellä 24. toukokuuta.
Niinistö ihmettelee, että parista twiitistä on tehty ikään kuin uutta ”merkillistä ” ulkopolitiikan linjaa.
– En usko, että pääministeri sitä on tavoitellut.
Nopea reagointi on mahdollista ilman twiittejäkin. Se nähtiin Niinistön mukaan Krimin miehityksen alkaessa 2014.
– Krimin miehitys tapahtui eräänä lauantaina, siellä nämä vihreät miehet liikkuivat. Jo sunnuntaiaamuna meillä oli tp-utva, joka ensimmäisenä Euroopassa selkeästi otti kannan ja tuomitsi Venäjän menettelyn.
– Se oli varsin nopea reaktio.
– Ei ulkopolitiikassa, jos ei nyt panssarit vyöry jossakin, niin harvemmin syntyy aivan sellaista sekunneissa reagoitavaa tilannetta.
Krimin jälkeen EU on yrittänyt saada Venäjää kuriin pakotteilla. Nyt samaa valmistellaan Navalnyin kohtelun osalta.
Niinistö sanoo, että pakotteet ovat aiheuttaneet päänvaivaa Venäjälle, mutta eivät ole kaataneet maan taloutta.
– Toisaalta jos mennään Navalnyin tilanteeseen, siinä eurooppalaisten twiittituomioiden määrä – meidän pääministerimme ei ollut suinkaan ainoa – oli aika mittava. Jopa niin, että joku sivustakatsoja voi nähdä vähän epäsuhtaa demonstratiivisten reaktioiden ja todellisten toimenpiteiden välillä.
Niinistöllä on toista presidenttikautta jäljellä vielä kolme vuotta. Presidenttipeli käy silti jo kuumana, eikä se ole Linnassakaan jäänyt huomiotta. Niinistöllä muistissa vielä hyvin, kuinka peli aikoinaan alkoi vuonna 2006.
– Kun on itse ollut siinä liisterissä, niin en nyt vahingoniloa tunne, mutta seuraan mielenkiinnolla, hän naurahtaa.
Niinistö pitää edelleen presidentille mahdollisia kahta kuuden vuoden kautta todella pitkänä aikana. Haaveita kauden päättymisen jälkeisestä elämästä hän ei vielä ole ehtinyt ajattelemaan.
Amerikkalaisilla presidentin viime vuosista käytetään termiä lame duck, rampa ankka, jolla viitataan siihen, että kun vallan häipyminen on näköpiirissä, presidenttiä ei oteta tosissaan.
– Hallitushan lähtee 2023 eli vuotta aikaisemmin. Toivon, että hallituksesta ei tule lame duckia, eikä varmaan tulekaan. Tietysti silloin nimitettävä uusi hallitus niin, sille mielellään jakaa vielä sitä perintöä, jota tässä hommassa on kertynyt. Annetaanko sille arvoa, niin se on sitten toinen juttu. En tällä muuta tarkoita kuin, että on hyvä, jos sille jotain käyttöä on.
