Keskustalaista ”unelmahöttöä”
Tiedotusvälineissä viritellään Keskustan Oulun puoluekokouksen puheenjohtajan vaaliin kaksintaistelua Katri Kulmunin ja Annika Saarikon välille. Voittajakin on julistettu ennakkoon.
Tunnen molemmat melko hyvin. Kumpikin toimi lyhyen aikaa minun lehdistöavustajanani ulkoministeriössä vuosina 2009-2011.
Saarikko toimi lehdistöavustajana runsaan puolen vuoden ajan vuoden 2009 kesästä seuraavan vuoden helmikuuhun asti, jolloin hän eteni urallaan sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän erityisavustajaksi. Kulmuni puolestaan hoiti lehdistöavustajan tehtävää joulukuusta 2010 siihen saakka, kun tehtäväni valtioneuvostossa seuraavana keväänä päättyi.
Molemmat hoitivat tehtävänsä hyvin.
x x x
Heidän poliittisissa näkemyksissään on selvä ero, mikä tuli esille myös vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa.
Annika Saarikko kannatti innokkaasti Mari Kiviniemeä puolueen puheenjohtajaksi. Tämän ansiosta hän nousi Marin joukkueeseen puolueen varapuheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa Timo Laaninen ruman pelin avulla syrjäytti Jarmo Korhosen puoluesihteerin paikalta.
Näin oli puoluetta sittemmin johtanut ”joukkue” saanut vallatuksi sen omaan määräysvaltaansa.
Katri Kulmuni käytti Lahden kokouksessa minun puolestani rohkean aatteellisen puheenvuoron. Kun siirryin seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa ehdokkaaksi Uudellemaalle, tuin voimakkaasti Katrin vaalityötä Lapissa. Hän nousi tuntemattomuudesta varasijalle. Seuraavissa vaaleissa Katri tuli valituksi eduskuntaan.
Kuten 5.6. julkaisemassani blogissa ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu kirjoitin, Katri joutui seuraavana kesänä järjestetyssä Rovaniemen puoluekokouksessa ”joukkueen” käsittelyyn, eikä rohjennut puheenjohtajan vaalissa edes käyttää puheenvuoroa.
Annika oli ”joukkueen” puheenjohtajaehdokas jo kaksi vuotta sitten pidetyn Sotkamon puoluekokouksen edellä siltä varalta, että Juha Sipilä väistyisi. Vuosi sitten elämäntilanne esti hänen ehdokkuutensa.
Katri ei ole puheenjohtajakaudellaan saanut ”joukkueelta” vilpitöntä tukea, ja lopulta hän joutui sen vallankäytön uhriksi.
x x x
Annikan ja Katrin välillä on selkeä aatteellinen ja poliittinen linjaero.
Katri on perinteisen keskusta-aatteen kannattaja. Tämä kävi ilmi myös hänen eilisestä puheestaan.
Annika on vienyt puoluetta kansalaisten enemmistön hyväksymistä tavoittelevan mielikuvapuolueen suuntaan. Selkeä osoitus tästä on hänen johdollaan valmisteltu ja Sotkamon puoluekokouksessa hyväksytty puolueohjelma.
Se ei ole puolueohjelma, vaan ”unelmahöttöä”, jota lähes kaikki suomalaiset voivat kannattaa. Keskustan kannattajakunnassa se ei synnytä luottamusta eikä ainakaan innostusta tehdä puoluetyötä. Puolueen politiikan perustaksi ja ohjenuoraksi siitä ei ole.
Arvostelin ohjelmaluonnosta puoluekokouksen edellä. Lähetin Keminmaan Keskustaseuran nimissä puoluekokoukselle aloitteen, jossa esitin sen hylkäämistä:
”Keskustan voimassaoleva periaateohjelma hyväksyttiin vuoden 2006 puoluekokouksessa. Se on edelleen pääosin ajankohtainen. Sotkamon puoluekokousta varten valmisteltu periaateohjelmaluonnos ei ole kelvollinen pohja ohjelman uudistamiselle.
Keminmaan keskustaseura ehdottaa, että puoluekokous päättäisi pitää voimassa nykyisen periaateohjelman ja käynnistäisi uuden valmistelun sen uudistamiseksi.
Valmistelun pohjaksi ehdotamme otettavaksi seuraavat Keskustan johtavat periaatteet:
- Keskusta puolustaa maamme itsenäisyyttä ja puolueettomuutta. Tämä edellyttää Euroopan unionin kehittämistä itsenäisten valtioiden liittona ja maamme säilymistä sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.
- Keskusta edistää kansainvälistä yhteistyötä ja tukee kiistojen rauhanomaista ratkaisemista. Puolue pyrkii lujittamaan pohjoismaista yhteistyötä ja edistämään vakautta ja luottamusta erityisesti Suomen lähialueilla.
- Keskusta on aktiivinen ihmiskuntapolitiikassa. Se toimii köyhyyden poistamiseksi ja ympäristöllisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi sekä Suomessa, Euroopassa että kaikkialla maailmassa.
- Keskusta on edistyksellinen voima, joka nojautuu henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Se toteuttaa tervettä talouspolitiikkaa ja pyrkii rakentamaan tasa-arvoista ja hajautettua ihmisyyden yhteiskuntaa.
- Keskusta vastustaa keskittävää metropolipolitiikkaa, joka on vahingollista sekä pääkaupunkiseudulla asuville että maakuntakaupunkien ja maaseudun ihmisille. Puolue kehittää tasapuolisesti koko Suomea.”
Puoluehallituksessa aloite sai nuivan vastaanoton.
Tämän blogin otsikkoon kirjoittamani sana ”unelmahöttö” ei ole minun keksimäni. Erkki Tuomioja käytti sitä arvostellessaan ohjelmaa, jolla SDP oli puheenjohtajakseen valitun Jutta Urpilaisen johdolla käynyt tappiolliset vuoden 2008 kuntavaalit.
Keskustakaan ei unelmahötöllä menesty.
x x x
Lehdistössä edelleen ennakoidaan Annika Saarikon voittavan puheenjohtajanvaalin. Tätä perustellaan sillä, että puolueen kannatus on Kulmunin puheenjohtajakaudella alentunut.
Kuten yllämainitussa blogissani osoitin, ei Keskustan alamäki suinkaan ole Katri Kulmunin syytä.
Vastuu Keskustan raskaista tappioista vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaaleissa kuuluu sille ”joukkueelle”, joka on Keskustaa vuodesta 2010 lähtien johtanut.
Keskustan alamäen jatkuminen vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen ei ole Katri Kulmunin syytä. Se johtuu siitä, että ”joukkue” vei murskatappion jälkeen puolueen apupuolueeksi punavihreään hallitukseen. Katri oli toisella kannalla, mutta voimat eivät riittäneet tämän estämiseen.
”Joukkue” kehuu hallitusohjelmaa. Se on kuitenkin punavihreä linjaltaan. Keskusta sai mukaan muutamia toiveitaan, joiden avulla lähinnä joitakin puolueen kannalta mahdottomia ratkaisuja ennakolta torjuttiin. Käytännön politiikka on kaukana Keskustan arvoista ja tavoitteista.
Toistan tässäkin sen, minkä kirjoitin blogissani 6.6.: Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan.
Katrin pitää nyt vain malttaa ottaa etäisyyttä hallituspolitiikkaan ja sitoutua johtamaan Keskustaa ainakin kunnallisvaalien yli, mieluummin koko vaalikauden ajan.
