Koronavirus iskee talouteen rajusti. Konkurssi- ja työttömyyskierre on alkamassa. Rahoitusmarkkinoiden rauhoittamiseksi Euroopan keskuspankki käyttää isoa sinkoa: markkinoilta ostetaan vuoden sisällä yli 1 000 miljardin euron edestä arvopapereita. Hallitukset päättävät kaikkialla mittavista talouden tukitoimista.
Myös Suomen hallitus on tarttunut kriisin aiheuttamiin ongelmiin päättäväisesti. Suurimmat vaikeudet ovat edessä, ja lisätoimia kaivataan.
Toimilla on ajallinen järjestys, tärkeimmät ovat kiireisimpiä. Ensiksi on varmistettava terveydenhuollon ja muiden yhteiskunnan kannalta keskeisten viranomaistehtävien toimivuus. Tältä osin Suomi on vahva maa, mutta kriisin syventyessä saattaa käsien ja välineiden puute aiheuttaa ongelmia meilläkin.
Etenkin moni palvelualan yritys elää kädestä suuhun ja joutuu nopeasti konkurssiin, kun tulovirta ehtyy. Ongelma on tilapäinen, mutta kurki voi kuolla ennen kuin suo sulaa. Siksi on kiire tukea yritysten maksuvalmiutta lisäämällä takauksia ja edistämällä pankkien luotonantoa sekä väljentämällä verojen ja sosiaaliturvamaksujen aikataulua. Tätä tehdään massiivisesti: puhutaan 15 tai jopa 50 miljardin euron kokonaisuuksista.
Likviditeetin lisääminen ei riitä. Seuraavana askeleena julkisen vallan tulee jakaa kriisistä aiheutuvia yritysten tappioita laajemmin yhteiskuntaan. Osa yritysten vero- ja maksurasituksesta on nopeasti siirrettävä valtion kontolle, mikä vaatii vaikeita tukipäätöksiä: kuinka paljon, kenelle, kuinka kauan? Tuki voi olla myös osakesijoitusten muodossa. Räätälöityjä toimia tarvitaan ainakin matkailu- ja ravintola-alan sekä luovien alojen osalta.
Hallitus hyväksyy työmarkkinajärjestöjen ehdotukset lomautusten nopeuttamiseksi. Työttömyyspäivärahaa maksetaan vastedes myös yksinyrittäjille ja freelancereille, mikä on tarpeen ihmisten toimeentulon turvaamiseksi ja kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi. Vaarana on yksityisen kulutuksen heikkous vielä viruksen tultua taltutetuksi, milloin se tapahtuukaan. Tämä tarkoittaisi työttömyyttä ruokkivan taantumakierteen pitkittymistä.
Siksi tarvitaan myös perinteistä elvytystä. Kuntien tukeminen on melko suora ja tehokas keino kysynnän ylläpitämiseksi. Sitä on myös verotuksen tilapäinen keventäminen, mikä on helpoimmin tehtävissä arvonlisäveroa alentamalla. Lisäksi hallituksen soisi viimeistään budjettiriihessään kasvattavan panostuksia kohteisiin, jotka vahvistavat työllisyyttä pitkällä aikavälillä. Tällöin on kyse investoinneista lapsipolitiikkaan ja koulutukseen sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Muita harkinnan arvoisia kohteita ovat infra ja ympäristö.
Lisämenoarvion 400 miljoonaa euroa on vähän, kuten hallitus varmaan tiedostaa. Muiden toimien lisäksi tarvitaan talouden tuki- ja elvytyspaketti, joka karkeasti arvioiden voisi olla kymmenkertainen lisämenoarvioon nähden, kenties tuntuvasti isompi. Saksan paketti olisi Suomen oloissa kooltaan lähes kymmenen miljardia euroa. Viimeistään kehysriihessä tulee tehdä ensimmäisiä päätöksiä.
Taantuma johtaa julkisen velan rajuun kasvuun, jota talouden tuki- ja elvytystoimet jonkin verran lisäävät. Tämä on hyväksyttävä laskukierteen katkaisemiseksi. Ja elvytys voidaan osaltaan kohdentaa panostuksiin, jotka vahvistavat talouden suorituskykyä pitkällä aikavälillä. Nyt ei ole oikea aika murehtia budjettialijäämää.
Suomella on vielä aikaa julkisen velkaantumisen pysäyttämiseksi. Valtion luottokelpoisuus on hyvä ja velka siedettävällä tasolla. Malttiin on varaa, kun korot ovat historiallisen matalia ja pysyvät sellaisina vielä pitkään. Näin on, etenkin jos valtio Jukka Pekkarisen ehdotuksen mukaisesti (Talouselämä 14.3.) hyödyntää markkinatilannetta valtion lainojen juoksuajan pidentämiseksi ja siten lainakorkojen lukitsemiseksi mataliksi pitkäksi aikaa.
On rohkeiden elvytyspäätösten aika, ettei varttumassa olisi uusi ”laman lapset” -sukupolvi. Tilanteen vakiinnuttua tarvitaan vaikeita päätöksiä – kaikille osapuolille tuskallista kipupakettia – julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi.
Tällä hallituksella on hyvät edellytykset tehdä rohkeita päätöksiä ja selvitä poikkeuksellisen vaikeasta tulikokeestaan. Rohkaisevaa on, että hallitus ja oppositio sekä työmarkkinajärjestöt ovat vakavassa tilanteessa kyenneet hyvään yhteistyöhön. Konsensus on tehnyt paluuta.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.