Veli Miettinen: Uskalla rikkoa rajasi

30.03.2019, Veli Miettinen

Luin joskus 1970 luvun lopulla amerikkalaisen kirjailijan Wayne w Dyer kirjoittamia kirjoja joista yksi oli muistaakseni USKALLA RIKKOA RAJASI. Kirja käsitteli ihmisen ahdinkoa kun hän joutuu sellaisen henkisen vaikuttamisen piiriin joka tekee hänelle ahdistuneeksi niin, että sillä on näkyviä fyysisiä muutoksi hänen hyvinvointiinsa.

Kysymyksessä voi olla hyvin autoritaarinen johtamiskulttuuri, uskonnollinen henkinen väkivalta tai muu sellainen ympäristön paine joka saa voimaan pahoin. Kysymyksessä voi olla myös ylimitoitettu velvollisuuden tunne siitä, että on yritettävä suorittaa kaikkea mitä ympäristö odottaa, mutta tuntee riittämättömyyttä omien ja ympäristön vaatimusten edessä. Ensimmäisissä kirjoissaan Dyer piti uskonnollisen yhteisön paineen asettamat vaatimukset raskaimpana ja hän puhuikin kristinuskon aiheuttavan liian kovia paineita. Lääkkeesi Dyer esitti, että tällaisessa tilanteessa ihmisen on uskallettava repäistä itsensä pois tällaisesta ympäristöstä ja hän ehdottikin tilanteeseen ratkaisuksi, uskalla rikkoa rajasi, jotka rajoittavat omaa ajattelua, vaihtamalla maisemaa. Muuten ihminen voi luhistua paineen alla joka ilmenee terveyshaittoina, painon nousuna ja päihteiden käyttönä. Ihminen voi saada vaikka sydänkohtauksen ja kuolla siihen, jos ei pysty irrottautumaan ympäristöstä. Paineen aiheuttaja voi olla mikä tahansa ihmisyhteisö esimerkiksi poliittinen puolue voi kahlita ihmisen omaa ajattelua. Myöhemmissä kirjoissaan Dyerin ajattelu muuttui pikkuhiljaa hyväksyvämpään suuntaan kristinuskoa kohtaan ja ajattelinkin, että hän tulee kirjoittamaan viimeisen kirjan jossa hän peruu kaikki aiemmat kirjoituksensa ja kertoo tulleensa uskoon. En ole lukenut hänen myöhempää tuotantoaan joten en tiedä pitikö ajatukseni paikkansa.

Ratkaisin usein tilanteen sanoutumalla irti hyvinkin vastuullisista työpaikoista pelastaakseni terveyteni. Jotkut läheiseni, mutta ei oma perhe, kritisoivat ratkaisuani sanoen, että työuraa ei pidä katkaista. Olin 1980 luvun alkuvuosina saanut mielestäni työpaikkani asiat hyvään kuntoon, mutta henkinen pahoinvointi oli käynyt sietämättömäsi. Minulle avautui portti kun olin puolustusvoimien kertausharjoituksissa. Olin pitänyt aina armeijan johtamistyylistä, sillä se suora ja rehellinen niin, että esimiehet päättävät ja vastaavat päätöksistään. Sotilaan tehtävä on suorittaa annetut tehtävät käskyn velvoittamalla tavalla. Kertausharjoituksessa olin ilmavalvontaryhmän johtaja ja valvoimme ilmatilaa korkealla mäellä tähystyspaikkana puinen kolmiomittaustorni. Asuimme metsään pystyttämässämme teltassa. Ajankohta oli kevät joskus maalis-huhtikuussa. Metsässä oli vielä lunta ainakin puoli metriä paksulti. Valvontapaikalle piti kuljettaa mukana kaikki varusteet ja aseet kahlaamalla paksussa lumessa. Minulla oli painoa yli 125 kg, enkä jaksanut muuta kuin saada vietyä itseni asemapaikalle. Mukana olleet ryhmän miehet olivat pääasiassa paikallisia maanviljelijöitä. He olivat riskiä ja reippaita fyysiseen työhön tottuneita. Heidän asenteensa kertausharjoitukseen oli hyvin positiivinen. En kuullut koskaan purnaavaa sanaa, vaan kaikki suorittivat tehtävänsä reippaasti ja maanpuolustushenkisesti.

Kertausharjoituksen aikana kevät alkoi sulattaa hankia ja aurinkoisille paikoille ilmestyi pälviä joissa loikoilimme kevätauringon paisteessa. En ollut kokenut ainakaan kuuteen vuoteen oloani niin rentoutuneeksi kuin tämän porukan keskellä. Muistui YK-palvelusaikani Kyproksella 1968-1969 mieleen. Kyproksella olo muistui mieleen kuin paratiisilta. Kirjoitan siitä myöhemmin.

Kertausharjoituksen jälkeen työt jatkuivat työpaikalla. Ahdistus lisääntyi päiväpäivältä ja alkoi käydä sietämättömäksi. Olin kerran työmatkalla Helsingissä ja kun odotin lentoa kotiin transithallissa näin kun Finnairin kone lähti nousuun kentältä. Samaan aikaan näin hallissa YK-sotilaan sininen baretti päässään. Sekunnin murto-osassa päässäni syntyi hyvin voimakas suggetio, minä lähden vielä kerran.

Kotiin palattuani kävin sotilaspiirin esikunnasta hakemassa YK-joukkojen palvelukseen hakemuslomakkeet ja laitoin paperit vetämään. Joulukuussa 1981 sain palvelukseen astumismääräyksen koulutukseen Niinisaloon.   

 

Veli Miettinen

eduskuntavaaliehdokas 167
Oulun vaalipiiri

Veli MIettinen