Pääkirjoitus 9.2.2020

Uusiutuvat luonnonvarat yhteiskunnan perustaksi

 

Paavo Väyrynen

 

”Keskustan pitäisi keskittyä rakentamaan kokonaan uudistuvista luonnonvaroista elävää yhteiskuntaa”, kertoo Suomenmaa-lehti Juha Kuisman opastaneen puoluetta politiikka- ja toimintapäivien eilisessä ilmastokeskustelussa.

Kuisma osuu ilmasto- ja ympäristökeskustelun ytimeen. Ajatus ei ole uusi.

Juha Kuisma oli keskeisellä tavalla vaikuttamassa siihen, että Keskustapuolue jo viisi vuosikymmentä vuotta sitten ryhtyi rakentamaan uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa yhteiskuntaa.

Ihmisen talous on kestävällä pohjalla, kun se perustuu elävään luontoon - uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hoitoon ja hyödyntämiseen. Uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen saastuttaa ympäristöä ja niiden varannot ovat rajalliset. Siksi niitä tulisi säästää. Kaikkia luonnonvaroja tulisi kierrättää.

Viime vuosien kansainvälinen ilmastopolitiikka on vienyt ajattelua ja toimintaa harhaan.

Ilmastopolitiikan nimissä metsistä pyritään kehittämään hiilivarastoja. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi avataan kaivoksia ja perustetaan tehtaita erityisesti akku- ja sähköteollisuuden tarpeisiin. Tämä kaikki synnyttää ympäristöongelmia ja vahingoittaa luonnon uusiutumiskykyä.

Yksi ilmastopolitiikan vääristymistä on suhtautuminen turpeen energiakäyttöön.

Niukoilla poliittisilla enemmistöillä on sekä Suomessa että EU:n tasolla syntynyt tulkinta, että turve on fossiilinen polttoaine ja uusiutumaton luonnonvara. Se on rinnastettu kivihiileen. Tämä rinnastus ei ole perusteltu.

Poltetun kivihiilen tilalle ei synny uutta. Suot sen sijaan tuottavat koko ajan valtavan määrän uutta biomassaa, johon hiiltä sitoutuu. Turvetuotannosta vapautuvat suot palautuvat kiertoon, kun ne metsitetään tai niiden annetaan soistua.   

Ilmastopolitiikan näkökulmasta suot tulisi rinnastaa lähinnä metsiin.

Ilmastopolitiikka tulisi nähdä osana ympäristömme laaja-alaista suojelemista ja kestävän kehityksen edistämistä. Uusiutuvien luonnonvarojen tuottoa pitäisi pyrkiä kestävällä tavalla lisäämään, uusiutumattomia luonnonvaroja säästämään ja ympäristöä tehokkaasti suojelemaan. 

Viime kädessä kysymys on kuitenkin elämän ja politiikan arvoista. Aikamme sairaus on materialismi. Kasvavan ihmiskunnan pyrkimys yhä lisääntyvään tavaroiden kuluttamiseen ja tuottamiseen on johtamassa umpikujaan. On nojauduttava henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.

Näitä asioita käsittelen seikkaperäisesti kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Se on nyt luettavissa ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta.

 

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja