Pääkirjoitus 6.8.2020

Mikä on isänmaan, puolueen ja oma etunne, Sanna Marin ja Annika Saarikko?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan Annika Saarikon haastattelun.

Keskustan puheenjohtajaksi syyskuun puoluekokouksessa pyrkivä Saarikko paljasti, että kesäkuun ensimmäisellä viikonlopulla oli ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että hän ryhtyi tavoittelemaan puheenjohtajan tehtävää. ”Silloin julkisuudessa ja politiikan kulisseissa velloi huhuja, joiden mukaan Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni olisi viemässä puolueensa pois hallituksesta.”

Sunnuntai-iltana 7.6. Saarikko kertoi julkaisseensa Facebook-päivityksen, jossa hän vetosi ”vahvasti” siihen, että puolueen oli kannettava vastuuta maan asioista. Hallituksen työhön tuli sitoutua täysimittaisesti.

Annikan mainitsemista huhuista en mitään tiedä. Omalta osaltani olin osallistunut keskusteluun vain julkaisemalla blogeja oman karanteenikammioni yksinäisyydestä.

Olen usein epäillyt, onko niillä mitään vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon.   Näyttää siltä, että ne vaikuttivat ainakin osaltaan siihen ratkaisuun, johon Saarikko tukijoukkoineen päätyi.

                                                                 x  x  x

Jo toukokuussa virittelin keskustelua siitä, että näköpiirissä olleen hätätilan vuoksi Suomeen tulisi muodostaa kaikkien puolueiden hallitus (21.5. Suomeen tulee muodostaa kaikkien puolueiden hätätilahallitus, 22.5. Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin).

Kesäkuun 5. päivänä julkisuuteen tuli tieto Katri Kulmunin saamasta esiintymiskoulutuksesta. Tämä ”sattui” samaan aikaan, kun Yle oli julkaissut tiedot puolueiden uusimmasta kannatusmittauksesta.

Kirjoitin blogin ”Joukkueen” tulee kantaa vastuu, jossa totesin: ”Monet merkit viittaavat siihen, että Keskustaa vuodesta 2010 johtanut ”joukkue” valmistautui vaihtamaan puolueen puheenjohtajaa Oulun puoluekokouksessa”. 

Osoitin kirjoituksessani, että Keskustan surkea kannatus ollut suinkaan Katri Kulmunin syytä. Takana olivat vuosien 2011 ja 2019 eduskuntavaalien murskatappiot. Muistutin, että Katri oli vastustanut puolueen osallistumista Rinteen/Marinin hallitukseen.

”Nyt Katrille on sälytetty toivoton tehtävä yrittää punavihreän hallituksen taakkaa kantaen nostaa Keskustan kannatusta. Ja nyt ”joukkueessa” katsellaan jo mahdollista uutta keulakuvaa.”

                                                                 x  x  x

Kun Katri Kulmuni päätti koulutusjupakan vuoksi erota hallituksesta, kirjoitin lauantaina 6.6. blogin Kulmunin ero saattaa pelastaa Keskustan. Totesin siinä, että Keskustan tulevaisuudelle ensi kevään kuntavaalit ovat ratkaisevan tärkeät. On eduksi, että puheenjohtaja voi keskittyä kaikin voimin vaalityöhön.

Kun julkisuuteen tuli tieto, että Kulmunin seuraajan valintaa saatetaan siirtää maanantaista eteenpäin, julkaisin sunnuntaina 7.6 blogin Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen. Ehdotin siinä ministerinvalinnan siirtämistä vielä muutamalla päivällä, jotta seuraavana lauantaina kokoontuva puoluevaltuusto voisi käsitellä hallituskysymystä laajemminkin.

Muistutin siitä kansanvallan kannalta hyvin arveluttavasta tavasta, jolla päätös hallitukseen osallistumisesta oli syntynyt. Kysyin, eikö olisi viisasta, että Keskusta vetäytyisi nykyisestä hallituksesta ja avaisi tätä kautta tien kaikkien puolueiden hallitukseen. ”Tämä olisi poikkeuksellista, mutta hätätilan uhatessa perusteltua.”

Julkaisin blogini klo 16.34. Annika Saarikko oman Facebook -päivityksensä samana iltana.

Maanantaina 8.6. Matti Vanhanen valittiin valtioneuvoston jäseneksi. Kommentoin ratkaisua seuraavana päivänä julkaisemassani blogissa Onko Keskustan tuhoutuminen Suomen etu?.  

                                                                 x  x  x

Annika Saarikko päätti Facebook -kirjoituksensa muistuttamalla ”kolmen solmun ohjenuorasta” – ”tässä järjestyksessä. Isänmaan etu, puolueen etu, oma etu.”

Mikä on nyt isänmaan etu?

Oikean vastauksen antaminen edellyttää, että meillä on totuudenmukainen kuva vallitsevasta todellisuudesta. ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”, tärkeä ohjenuora tämäkin.

Suomessa eletään pettävien toiveiden maailmassa.

Korona-viruksen toinen aalto on nousemassa kaikkialla Euroopassa ja koko maailmassa. Suomessakin tartunnat ovat alkaneet uhkaavasti lisääntyä. Meillä toisesta aallosta tulee ensimmäistä ankarampi. Se iskee pahemmin myös talouteen ja työllisyyteen.   

Euroalueen ja koko maailman talous ovat ajautumassa pitkäaikaiseen lamaan. Suomen vientiteollisuus kokee pahan iskun.

Ensi syksynä joudumme siihen hätätilaan, josta maaliskuusta alkaen ja erityisesti toukokuusta lähtien varoitin. Elvytysvaraa käytettiin väärään aikaan ja vääriin kohteisiin.

Maan etu on, että meille muodostetaan mahdollisimman pian kaikkien puolueiden hätätilahallitus.  

Tämä olisi myös Keskustan etu. On kohtuutonta, että Keskusta joutuu kantamaan vastuuta hallituksessa, jonka vihervasemmistolaista linjaa omat kannattajat vierastavat ja joka ei näytä kykenevät vastuuntuntoiseen talouspolitiikkaan.

                                                                 x  x  x

Entä mikä on muutoin puolueen, Keskustan, etu? Kuinka olisi toimittava puoluekokouksen suhteen?

Oliko Annika Saarikolla mielessään Keskustan etu, kun hän kiirehti jo viime viikolla ilmoittautumaan puheenjohtajan vaaliin. Kysyin tätä 29.7. julkaisemassani blogissa Mikä muutti Annikan mielen?.

Nyt Keskusta on siinä vänkäraossa, josta blogissani kirjoitin. Korona-virus leviää. Hallitus pohtii, mitä rajoituksia tiukennetaan.

SDP:lla ja Keskustalla on edessään puoluekokous - Demareilla hieman pienempi elokuun lopulla, Keskustalla paljon suurempi kaksi viikkoa myöhemmin.

Demarit saattavat kyetä pitämään kokouksensa koronan leviämisestä huolimatta. Kokousedustajia on vähemmän ja heidät voidaan turvallisesti jakaa kahtia.

Keskustan kokoukseen mennessä korona-kriisi ehtii pahentua. Siihen odotetaan runsasta kahta tuhatta osanottajaa.

Puoluesihteeri on kertonut, että puolue on hankkinut 10 000 maskia kokousvieraiden käyttöön. Tavallisesti suuri osa kokousedustajista tulee paikalle linja-autoilla. Matkan ajankin olisi maskia käytettävä.

Hankalien järjestelyjen vuoksi ja koronatartunnan pelosta suuri osa varsinkin varttuneista kokousedustajista jättäytyy kotiin.

Ehdotin jo 19.6. kirjoittamassani blogissa, että Keskustan puoluekokous on siirrettävä ensi kesään. Näin olisi toimittava.

Lykkäyksessä olisi sekin hyvä puoli, että pääehdokkaat saisivat antaa lisänäyttöä kyvyistään. Katri saisi vetää kuntavaalit ja Annika täydentää näyttöjään hallituspolitiikan hoitamisessa.

                                                                 x  x  x

Valtioneuvoston jäseninä Sanna Marin ja Annika Saarikko joutuvat miettimään suhtautumistaan isänmaan, puolueen ja omaan etuunsa.

Kumpikin on ehdolla oman puolueensa puheenjohtajaksi kokouksessa, jonka järjestäminen on vaakalaudalla.

Tukahdutetaanko koronaa ensi sijassa pyrkimällä ehkäisemään suuria väenkokousten - kuten puoluekokousten ja festareiden - järjestämistä ja rajoittamalla yökerhojen aukioloa. Jatketaanko etätöitä? Vai määrätäänkö maskien käyttäminen pakolliseksi?

Keskustelussa etätyöt ja maskipakko näyttävät nyt olevan etusijalla. Kokoontumisrajoituksiin verrattuina ne ovat hankalia ja kalliita keinoja.

Syksyn mittaan on varauduttava kaikkiin vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Lukijoitani palvellakseni olen liittänyt tähän kirjoitukseen runsaasti linkkejä aikaisempiini. Lisääkin mielenkiintoista koronakammiossa syntynyttä luettavaa löytyy kotisivuni blogiarkistosta.  

 

Paavo Väyrynen

 

Toissapäiväisessä blogissani (Mikä muutti Annikan mielen?) esittämäni arviot näyttävät osuneen oikeaan.

Annika Saarikko aikaisti ilmoittautumistaan Keskustan puheenjohtajan vaaliin ainakin osittain sen vuoksi, että korona-viruksen tartuntojen lisääntyminen saattaa johtaa harkintaan puoluekokouksen siirtämisestä ensi kesään.

Eilen pidettiin mahdollisena, että kokousta joudutaan siirtämään ja korostettiin, että vastuu siitä kuuluu puolueen johdolle.

Demokraatti-lehden haastattelussa Matti Vanhanen toivoi, ettei kokousta olisi tarpeen siirtää. Puolueet ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, ”joilla on omat säännöt ja puoluelaki ohjaa”.

”Säännöissä puoluekokoukset on määrätty pidettäviksi. Nyt on lykkäysvaihe käsillä. Jos niin kävisi, silloin täytyy taas jokin säännös tehdä, jolla oikeutetaan puolueet lykkäämään kokouksia.”

Tosiasiassa mitään ”uutta säännöstä” siirron oikeuttamiseksi ei tietenkään tarvita.

Puoluekokousta on jo lykätty sääntöjen määräämästä ajankohdasta touko-heinäkuusta syyskuun alkuun. Siirto syyskuusta eteenpäin ei olisi sääntöjen kannalta katsoen periaatteellisesti uusi ratkaisu.

Lykkäyksellä olisi sääntöjen kannalta se hyvä puoli, että puoluekokousedustajat voitaisiin valita ensi keväänä niiden ja yhdistyslain mukaisella tavalla. Nyt tätä ei ole voitu tehdä.

Jos korona-kriisi pahenee, Katri Kulmunilla ja muulla puoluejohdolla on kokouksen mahdollisen lykkäämisen suhteen hankala tilanne: teet niin tai näin, se on aina väärinpäin.

Arvelin edellisessä blogissani, että puheenjohtajan vaaliin pyritään saamaan useita ehdokkaita sillä perusteella, että vältettäisiin puoluetta jakava jyrkkä kahtiajako. Tähänkin arveluun on tullut vahvistusta.

Vaali pyritään käymään ehdokkaista syntyneiden julkisten mielikuvien perusteella. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että puoluekokouksessa vältettäisiin jälleen avoin keskustelu puolueen linjasta. 

                                                                 x  x  x

Puolueiden menestymiseen vaikuttavat sekä niiden johdossa olevien henkilöiden persoonat että niiden poliittinen linja. Tämä käy selvääkin selvemmin ilmi Keskustan viime vuosien kokemuksista.

Mari Kiviniemi ja Juha Sipilä olivat puheenjohtajaksi tullessaan hyvin suosittuja. He saivat osakseen valtavan myönteisen mediajulkisuuden.

Kummankin pääministeri- ja puheenjohtajakausi päätyi katastrofiin. Tämä ei johtunut heidän julkisuuskuvastaan, vaan siitä, että heidän toteuttamansa poliittinen linja ei saanut tuekseen äänestäjien luottamusta.

Mari Kiviniemen osalta pahimmat virheet olivat paska-asetus, kuntahallintoa keskittävä PARAS-hanke, keskittävää metropolipolitiikkaa myötäilevä aluepolitiikan linja, holtiton suhtautuminen euroalueen tukipolitiikkaan ja puheenjohtajan julkinen tuki samaa sukupuolta olevien avioliitoille.

Juha Sipilä jatkoi pääministerinä entistäkin kovemmin ottein sitä poliittista linjaa, jolla olimme kokeneet raskaan tappion vuoden 2011 vaaleissa.

Keskittävää metropolipolitiikkaa tehostettiin. Samaan aikaan ajettiin alas aluesairaaloita ja lakkautettiin käräjäoikeuksia.

Sote-uudistusta ajettiin tavalla, joka johti mm. Länsi-Pohjan keskussairaalan yksityistämiseen, kun kunnille ei ollut tulossa mahdollisuutta tuottaa terveyspalveluja.

Sote-hanke kariutui. Tämä johti hallituksen ennenaikaiseen eroon ja syvensi Keskustan vaalitappiota.

Anne Berner ajoi Keskustan tuella väkisin läpi taksiuudistuksen, joka yhdessä kela-kyyteihin tehtyjen muutosten kanssa johti maakunnissa suorastaan kaoottiseen tilanteeseen. Taksiuudistuksesta kärsitään edelleen sekä kaupungeissa maaseudulla.

Eurooppa-politiikassa jatkettiin perussopimuksen vastaista tukipolitiikkaa hyväksymällä Kreikan kolmas tukipaketti. Pääministeri ryhtyi Ranskan rinnalla ajamaan voimakkaasti EU:n muuttamista sotilasliitoksi. Suomeen tuli aikaisemmasta linjasta poiketen johtavien Nato-maiden joukkoja sotaharjoituksiin.

Räikeimmin Keskustan periaatteita rikkoi päätös leikata kansaneläkeindeksiä ja jäädyttää se pitkäksi aikaa. Tämä iski kipeästi pienituloisimpiin ihmisiin. Koskaan aikaisemmin Keskusta ei ollut suostunut leikkaamaan sosiaalista perusturvaa.

Ympäristöasioissa hallitus sitoutui Keskustan johdolla cityvihreään ilmastopolitiikkaan.

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa koetun murskatappion jälkeen Keskustassa ei käyty keskustelua vaalitappion syistä. Puolue ryntäsi Juha Sipilän johdolla suin päin uuteen hallitukseen.

Jossakin suhteessa linja korjaantui, mutta pääosin jyrätään aikaisemmissa raiteissa. Alue- ja Eurooppa-politiikassa harhatiellä on menty entistä pidemmälle.

                                                                 x  x  x

Keskustan puheenjohtajan vaaliin on ilmoittautunut kaksi viehättävää nuorta naista.

Katri Kulmunin julkisuuskuva on hieman kärsinyt koulutusjupakan vuoksi, mutta varsin hyvin hän siitä selviytyi.

Sitä emme vielä tiedä, miltä ryvettynyt Annika Saarikko näyttää.    

Keskustan tulevaisuuden kuitenkin ratkaisee meidän aatteellinen ja poliittinen linjamme.

Linjakeskustelua on vaaliin ilmoittautuneiden kesken vaikea saada aikaan sen vuoksi, että molemmat olivat neuvottelemassa nykyisen hallituksen ohjelmasta ja ovat mukana sitä toteuttamassa. Kaikkea ohjelma ei toki sanele, ja monelta osin se on tulkinnanvarainen.

Keskustelu aikaisempien hallitusten edesottamuksista käy sen sijaan helpommin päinsä. Tässä suhteessa ehdokkaat ovat eri asemassa. 

Vuoden 2011 eduskuntavaalien edellä Annika Saarikko toimi Keskustan varapuheenjohtajana ja kuului avustajana pääministeri Mari Kiviniemen lähimpään esikuntaan.

Vuonna 2015 Saarikko oli varapuheenjohtajana mukana neuvottelemassa Sipilän hallituksen ohjelmasta ja kokoonpanosta. Hallituskauden loppupuolella hän oli perhe- ja peruspalveluministerinä vastuussa sote-hankkeesta ja ministeriryhmän puolesta myös sosiaalipolitiikasta.

Tuolla vaalikaudella Katri Kulmuni oli ensimmäisen kauden kansanedustaja. Eduskuntaryhmässä ei erilaisia mielipiteitä suvaittu.

Nyt tarvitaan avointa keskustelua sekä menneestä että Keskustan tulevaisuudesta. 

Puolueen linja ratkaisee meidän menestymisemme ja mahdollisuutemme vaikuttaa Suomen, Euroopan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen.

On ratkaistava, jatkammeko Mari Kiviniemen ja Juha Sipilän viitoittamalla linjalla, vai palaammeko puolueen aatteellisille ja poliittisille juurille.

                                                                 x  x  x

Lisää tietoa Kiviniemen ja Sipilän hallitusten politiikasta on löydettävissä teoksistani Huonomminkin olisi voinut käydä ja Yhteinen vuosisatamme. Ne ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.  

Olen ladannut sinne aikaisempaa helpommin luettavassa muodossa teokseni On totuuden aika 1-2, On muutoksen aika 1-2 sekä Itsenäisen Suomen puolesta. Uusina sieltä ovat luettavissa väitöskirjani suomennos Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka sekä dosentuuria varten kirjoittamani teos Suomen puolueettomuus uudessa Euroopassa.

 

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja