Pääkirjoitus 4.7.2020

EU:n elvytysrahaston pitää olla vapaaehtoinen

 

Paavo Väyrynen

 

Hallituksen EU-ministerivaliokunta on oikeuskansleri Tuomas Pöystin lausuntoon nojautuen hyväksynyt Suomen osallistumisen unionin jälleenrakennusrahastoon. Päätöksenteossa on nojauduttu EU:n neuvoston oikeuspalvelun tulkintaan, jonka mukaan rahasto on unionin perussopimuksen mukainen.

Oikeuskanslerin lausunto ja ministerivaliokunnan päätös synnyttävät perustavanlaatuisia kysymyksiä.

EU:n neuvoston oikeuspalvelun tulkinnan merkitystä on perusteltu sillä, että se on nimenomaan jäsenvaltioita edustavan neuvoston toimielin. Sekin kuitenkin edustaa sitä federalistista perusajattelua, joka tähtää kohti sitä ”lopullista päämäärää”, (finalité politique), liittovaltiota, jota jotkut suuret jäsenmaat päättäväisesti ajavat.

Oikeuspalvelun kannanotto on vain lausunto, eikä se sido neuvoston jäsenmaita. Suomen edustajia sitoo neuvoston päätöksenteossa ja päätösten valmistelussa sen sijaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan antama ohje, jolla on vahvat oikeudelliset perusteet. Sen mukaan jälleenrakennusrahasto rikkoo perussopimusta.

Suomen valtiollisessa järjestelmässä perustuslakivaliokunta on ylin perustuslain tulkitsija. Oikeuskanslerin tulisi huolehtia siitä, että valtioneuvoston jäsenet noudattavat sen antamia ohjeita. Nyt ei näin aiota toimia.

                                                                 x  x  x

Toinen olennainen kysymys on se, onko Suomen osallistuminen jälleenrakennusrahastoon oman perustuslakimme mukaista. Tätä arvioitaessa on otettava huomioon se tapa, jolla Suomi liittyi Euroopan unioniin ja euroalueeseen.

Liittymispäätöstä tehtäessä eduskunnan perustuslakivaliokunta hyväksyi äänestyspäätöksellä sen, että EU-jäsenyyssopimusta hyväksyttäessä voitiin poiketa perustuslain säätämisen järjestyksestä, kun kansan enemmistö oli ennen päätöksentekoa hyväksynyt jäsenyyden neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä.

Sekä kansanäänestyksen että eduskuntakäsittelyn yhteydessä korostettiin, että unioniin liittyminen ei merkitse edes sitoutumista liittyä talous- ja rahaliittoon. Kun päätöksenteon aika tuli, hallitus katsoi, että jäsenyys euroalueessa olikin jo liittymissopimuksessa hyväksytty. Eduskunnalle annettiin vain tiedonanto.

Talous- ja rahaliitto perustettiin perussopimusta rikkoen. Jäsenyyskriteerit unohdettiin, ja mukaan otettiin kaikki halukkaat jäsenmaat. Tämä aiheutti suuria taloudellisia vaikeuksia reuna-alueiden maissa – myös Suomessa. Vuonna 2008 alkanut kansainvälinen lama johti perussopimuksen vastaisiin tukiin euroalueen kriisimaille. 

                                                                 x  x  x

Nyt on kysymys pyrkimyksestä muuttaa EU:n perusluonnetta perustavanlaatuisella ja peruuttamattomalla tavalla. Syntyisi yhteisvastuuseen perustuva velkaunioni, jollaiseen liittymistä ei kansanäänestyksessä eikä eduskunnan päätöksellä aikanaan hyväksytty.

Suomen mukanaolo jälleenrakennusrahastossa kaventaisi Suomen itsenäisyyttä tavalla, josta ei ole mahdollista tehdä päätöksiä muutoin kuin perustuslain mukaista päätöksentekomenettelyä noudattaen.

Jälleenrakennusrahastoon osallistuminen kasvattaisi Suomen valtion velkaa ja takausvastuita tavalla, johon meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomi on muutoinkin velkaantumassa kestämättömästi. Tässäkin on kysymys Suomen itsenäisyydestä.

Suomessa ei vieläkään ole ymmärretty, kuinka kovan iskun me korona-viruksen laukaiseman kansainvälisen laman vuoksi vielä koemme. Vientiteollisuutemme ajautuu mittaviin vaikeuksiin, joista selviytymistä vaikeuttaa jäsenyytemme euroalueessa. Suomenkaan osalta virusta ei ole saatu hallintaan. Julkisen velkamme suhde kansantalouteen uhkaa nousta eteläisen Euroopan kriisimaiden tasolle.

Tämän päälle tulisi EU:n kautta toteutettavan velkaelvytyksen aiheuttama taakka. Siihen liittyisivät sitoutuminen suorien EU-verojen käyttöönottoon ja yhteisen velan lyhentämiseen tulevina vuosikymmeninä.

Oma lukunsa ovat ne vastuut, jotka Suomen valtiolle ja viime kädessä meidän veronmaksajillemme ovat syntyneet ja joita koko ajan syntyy Euroopan keskuspankin puitteissa.

Monet talousasiantuntijatkin ovat viime aikoina varoittaneet siitä, että holtiton velkaantuminen johtaa itsenäisyyden kaventumiseen. (Uusi Suomi/Vesa Puttonen/Suorat sanat velkakeskusteluun).

Yksi itsenäisyyden ratkaiseva osoitus on mahdollisuus tarvittaessa erota Euroopan unionista ja euroalueesta. EU:n perussopimuksen mukaan siitä eroaminen on mahdollista. Tämä merkitsisi eroa myös euroalueesta. Erillinen euroero olisi helpompi toteuttaa.

Holtiton velkaantuminen saattaa kuitenkin johtaa siihen, että eroaminen ei ole taloudellisesti mahdollista. Eroamisen yhteydessä kansallisen valtionvelan päälle tulisivat eroamisesta aiheutuvat kustannukset. Maksuun tulisivat myös EU:n ja euroalueen puitteissa syntyneet velat ja takausvastuut. Elvytysrahasto niitä tuntuvasti lisäisi.  

Tähänkö pyrkivät ne, jotka ovat tieten tahtoen kasvattaneet meidän velkataakkaamme EU:n ja EKP:n puitteissa? Halutaanko Suomen jäsenyys EU:ssa ja euroalueessa lyödä lukkoon ikuisiksi ajoiksi? Onko tämä johtamassa siihen, että Suomesta on tulossa velkavanki unionissa, joka on kehittymässä kansojen velkavankilaksi?

                                                                 x  x  x

Kirjoitin 16.6. blogin ”Ministereiden, kansanedustajien ja virkamiesten rikosoikeudellinen vastuu”, jossa kysyin, voitiinko suuren valiokunnan ja valtioneuvoston jäsenet saattaa oikeudelliseen vastuuseen siitä, että he eivät olleet ottaneet huomioon perustuslakivaliokunnan selväsanaista kannanottoa jälleenrakennusrahastoon eivätkä toimineet sen edellyttämällä tavalla.

”Valtioneuvoston jäsenten osalta tämä on mahdollista ministerinvastuulain nojalla. Siihen liittyvä menettely kuitenkin helposti politisoituu tavalla, jossa oikeudellinen vastuu jää toteutumatta.

Valtioneuvoston jäsenet näyttävät kuitenkin olevan oikeudellisessa vastuussa myös rikoslain nojalla. Sama vastuu koskenee myös kansanedustajia ja virkamiehiä.

Virkamiesten joukossa erityisen suuri vastuu on ollut ja on Suomen Pankin pääjohtajalla ja muulla virkamiesjohdolla.

Suomen rikoslaissa on 12. luku, joka on otsikoitu ”Maanpetosrikoksista”.  Se on uudistettu 21.4.1995, siis välittömästi Suomen liityttyä Euroopan unioniin.

Luvun 1 §:ssä ”Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen” säädetään:

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla

saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,

irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai

muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Nykyisillä kansanedustajilla on eduskuntatyöhön liittyvä syytesuoja. Edustajantoimen päätyttyä rikosoikeudellinen vastuu Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta saattaa kuitenkin heidänkin osaltaan toteutua.

Virkamiesten ja myös Suomen Pankin pääjohtajan rikosoikeudellinen vastuu voisi toteutua välittömästikin, mutta tämänkaltaiset rikokset tuskin koskaan vanhenevat.”

Oikeuskanslerin toiminta jälleenrakennusrahastoa käsiteltäessä nostaa esiin myös hänen rikosoikeudellisen vastuunsa.

                                                                 x  x  x

Perustuslailliset ongelmat ratkeavat, kun jälleenrakennusrahastosta tehdään vapaaehtoinen ja Suomi jää sen ulkopuolelle. Tällaista vaihtoehtoa ovat Vesa Vihriälä ja Päivi Leino-Sandberg yhteisessä artikkelissaan esittäneet. (https://www.vesavihriala.fi/2020/05/elpymisrahasto-fiskaaliunioni-ja-eun-yhtenaisyys/)

Tässäpä on oiva neuvo Matti Vanhaselle ja Keskustan eduskuntaryhmälle!  

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja