Pääkirjoitus 4.4.2020

Oikeassa olemisen ihanuus ja kurjuus

 

Paavo Väyrynen

 

Kirjan julkaiseminen on kirjoittajalle kuin lapsen syntymä.

Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Helmikuun alussa ilmestynyt uusin kirjani ”Yhteinen vuosisatamme” on minulle erityisen rakas lapsi, yhtä arvokas kuin vuonna 1974 ilmestynyt ”On muutoksen aika”.

Teoksellani oli kirjoitustyön aikana useampikin alustava nimi. Yksi niistä oli ”Oikeassa olemisen ihanuus ja kurjuus”. Se olisi ollut mukaelma Frans Emil Sillanpään heti sotien jälkeen ilmestyneen romaanin ”Ihmiselon ihanuus ja kurjuus” nimestä.

Minun elämäni ihanuuden ja kurjuuden lähde on ollut se, että olen ollut oikeassa monissa poliittisessa päätöksenteossa esillä olleissa keskeisissä ratkaisuissa, joissa monet muut ovat olleet väärässä.

Oikeassa olemisen ihanuus on liittynyt siihen, että olen luonteeni mukaisesti pyrkinyt perehtymään esillä olleisiin asioihin mahdollisimman perusteellisesti ja kyennyt joskus näkemään ne laajemmasta näkökulmasta ja pidemmälle tulevaisuuteen kurkottaen kuin useimmat muut.

On ollut ”ihanaa” olla tietoinen siitä, että on ollut oikeassa. On voinut luottaa siihen, että ajan oloon muutkin sen näkisivät ja ehkä myös myöntäisivät.

Kurjaa on ollut joutua ylenkatsotuksi ja jopa pilkatuksi niiden taholta jotka ovat olleet väärässä. Kurjaa on ollut sekin, etteivät he ole usein tätä jälkikäteenkään myöntäneet.

Tämän olen viime viikkoinakin kokenut.

Kolme viikkoa sitten kirjoitin kaksi blogia ”Koronan talousvaikutuksia vähätellään” ja ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”. Kehotan lukemaan niiden lisäksi myös muut viime viikkoina kirjoittamani blogit.

Kirjoituksissani olen käynyt läpi niitä syitä, joiden vuoksi Suomi joutui kahteen edelliseen lamaan. Molemmat olivat itse aiheutettuja. Kummankin hoitamisessa tehtiin pahoja virheitä. Menneisyyden kovista kokemuksista on opittava.

 

Olen varoittanut päättäjiä siitä, että Suomen nyt alkanutta talouskriisiä pyrittäisiin hoitamaan lievän taantuman lääkkeillä. On varauduttava syvän laman oloihin.

Vasta viime päivinä on osa asiantuntijoista alkanut myöntää, että edessämme todellakin on lama. Sen syvyyttä ja kestoa kuitenkin edelleen yleisesti vähätellään.

Tämä näyttää johtuvan kahdesta syystä.

Arvioissa ei oteta huomioon sitä, että euroalue ja koko maailmantalous ovat ajautumassa pahempaan finanssikriisiin kuin vuonna 2008.

Tästä varoitin kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Käsittelen siinä maailmantalouden ja euroalueen ongelmia nojautuen sekä YK:n viime syksynä julkaisemaan kestävää kehitystä käsittelevään raporttiin että Marina Mazzucaton vuonna 2018 ilmestyneeseen teokseen ”Arvo – globaalin talouden luojat ja välistävetäjät”.

Toisaalta Suomen oman talouden näkymiä arvioitaessa ei huomioon oteta riittävästi sitä, kuinka pahasti valtio, kunnat, yritykset ja kotitaloudet ovat nyt velkaantuneet. Tästä syystä lama koettelee meitä ankarasti.

Tämänkin laman hoitamisessa Suomi kärsii jäsenyydestään euroalueessa. Taloudellisen itsenäisyytensä säilyttänyt Ruotsi on jälleen paremmassa asemassa.

Oma arvioni on, että Suomen velkasuhde saattaa kohota nykyisestä noin 60 prosentista jopa yli 100 prosenttiin. Silloin olisimme samalla tasolla kuin eteläisen Euroopan kriisimaat.

Näissä oloissa Suomen tulee tiukasti vastustaa sekä Euroopan kriisirahaston käyttämistä että eurobondien käyttöönottoa ajankohtaisen korona-kriisin helpottamiseksi.

Kriisirahaston käyttäminen ei ole perusteltua tilanteessa, jossa kaikki euroalueen maat kärsivät korona-kriisin vaikutuksista. Eurobondien käyttöönotto eli siirtyminen euroalueen yhteiseen velkaan rikkoisi EU:n perussopimusta ja muuttaisi olennaisella tavalla koko EU:n luonnetta.

Euroalueen ratkaisuista saattaa syntyä Suomessa perustuslaillinen kriisi.

Suomen Pankki on omilla toimillaan jo kasvattanut Suomen tosiasiallista vastuuta muiden euroalueen maiden taloudesta. Viime kädessä tästä vastaavat veronmaksajat. Kuinka Suomen Pankin toimintaa on ohjattu ja ohjataan? Kuka siitä vastaa?

Yhteiseen velkaan siirtyminen, eurobondit, muuttaisi euroaluetta ja koko unionia tavalla, joka edellyttäisi Suomessa kansanäänestyksen toteuttamista. Tätä vaatimusta tukee se tosiasia, että euroalueeseen Suomi vietiin perustuslakia rikkoen ilman kansanäänestystä.

Teokseni ”Yhteinen vuosisatamme” päättyy lukuun, jonka olen otsikoinut Kalevalan sanoin ”Nuorisolle nousevalle, kansalle kasuavalle”. Lastemme ja heidän lastensa tulevaisuudesta olen nykyisen korona- ja talouskriisinkin keskellä erityistä huolta kantanut.

”Yhteinen vuosisatamme” ja kirjoittamani blogit ovat luettavissa kotisivultani (paavovayrynen.fi/Blogit). Kirja on ostettavissa kirjakaupoista ja Pohjanrannan verkkokaupasta (pohjanranta.fi/Verkkokauppa).  

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja