Pääkirjoitus 30.5.2020

Suomen eroaminen euroalueesta

 

Paavo Väyrynen

 

Komission ehdotus 750 miljardin euron jälleenrakennusrahaston perustamisesta on synnyttänyt jälleen vaatimuksia Suomen eroamisesta euroalueesta.

Edellisen kerran euroero oli vahvasti esillä vuoden 2008 finanssikriisistä käynnistyneen laman keskellä. Vuonna 2015 vaadittiin kriisimaille vuonna 2010 käynnistettyjen taloudellisten tukien voimakasta lisäämistä.  

Tässä tilanteessa tein heinäkuun 16. päivänä 2015 kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Se sai tuekseen 53 425 suomalaista. Luovutin aloitteen eduskunnan puhemiehelle 10.3.2016.

                                                                 x  x  x

Aloite lähetettiin käsiteltäväksi perustuslakivaliokuntaan, joka järjesti siitä 25.5.2016 julkisen kuulemistilaisuuden. Siihen ei minun lisäkseni kutsuttu yhtään ainutta aloitetta kannattanutta asiantuntijaa.

Selostin kokouksen tapahtumia samana päivänä julkaisemassani blogissa ”Kansalaisaloite eduskunnassa”. Siihen sisältyi linkki kuulemistilaisuudesta tehtyyn videotallenteeseen. Se kannattaa katsoa.

Oma puheenvuoroni on tallenteen alussa. Noin 31. minuutin kohdalla alkaa silloisen dosentin Päivi Leino-Sandbergin lausunto. Hän torjui väitteet, että euroalueeseen olisi liitytty perustuslain kannalta katsoen arveluttavalla tavalla.

Leino-Sandberg myös vähätteli EU:ssa vireillä olleita suunnitelmia sen kehittämiseksi velkaunioniksi ja ylikansalliseksi liittovaltioksi. Ei vähättele enää.   

Talousvaliokunta antoi aloitteesta lausunnon. Siellä kuultavana oli myös useita aloitteen kannattajia. Kommentoin kokouksen tapahtumia ja valiokunnan laatimaa lausuntoa 16.6.2016 julkaisemassani blogissa ”Talousvaliokunnan lausunto on hyvin yksipuolinen”.

Mietinnössä jätettiin lähes tyystin huomiotta aloitteen kannattajien esittämät lausunnot. Niihin kuului OP-ryhmän entisen pääjohtajan, professori Antti Tanskasen kiteytys Suomen vaihtoehdoista: euro ja liittovaltio tai markka ja itsenäisyys.

Valiokuntaneuvos esitteli mietintöluonnoksen perustuslakivaliokunnalle 13.10.2016, ja sitä ryhdyttiin siellä käsittelemään. Marraskuun 26. päivänä valiokunta kuitenkin teki päätöksen, että se ei laadikaan aloitteesta mietintöä vietäväksi täysitunnon käsiteltäväksi.

Päätös oli poliittinen. Tiettävästi se perustui pääministeri Juha Sipilän painostukseen.

                                                                 x  x  x

Perustuslakivaliokunnan esittämät perustelut eivät olleet oikeudellisesti kestäviä.      

Valiokunta totesi ensiksikin, että kansalaisaloite ei voi koskea Suomen kansainvälisten velvoitteiden eikä niiden irtisanomisen hyväksymistä. Valiokunnan ”käsityksen mukaan käsiteltävän aloitteen merkitys kohdistuu huomattavilta osin Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin”.

Aloite koski kansanäänestyksen järjestämistä. Siinä ei esitetty eroamista euroalueesta. Valiokunta ei väittänytkään aloitteen koskeneen Suomen kansainvälistä sopimusvelvoitetta. Sen ”merkitys” vain kohdistui niihin ”huomattavilta osin”.

Toinen ja valiokunnan mielestä ”ratkaiseva” perustelu oli se, että ”aloite on sen merkittävyys huomioiden kaikkein olennaisimmissa asioissa sisällöltään puutteellinen ja heikosti valmisteltu.”

Myös ”ratkaisevaksi” esitetty syy oli täysin perusteeton sen vuoksi, että kysymyksessä ei ollut lakialoite vaan toivomusaloite eli ehdotus lainvalmisteluun ryhtymiseksi. Kansanäänestyksen toimeenpanosta säädettävä laki olisi valmisteltu oikeusministeriössä. 

Kun kansalaisaloite haudattiin perustuslakivaliokuntaan, eduskunnalle ei annettu tilaisuutta keskustella Suomen jäsenyydestä euroalueessa ja ottaa siihen kantaa.

Nyt keskustelua pakostakin syntyy. Tällä kertaa se koskee Suomen jäsenyyttä myös Euroopan unionissa sen vuoksi, että komissio pyrkii kytkemään koko unionin ja sen tulevan kehityksen kestämättömästi velkaantuneiden euroalueen maiden pelastamiseen.

Järkevämpää on purkaa euroalue, kuten esitin eilisessä blogissani ”Eihän tässä ole mitään järkeä”.

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja