Pääkirjoitus 29.5.2020

Eihän tässä ole mitään järkeä

 

Paavo Väyrynen

 

Olin eilen Sanna Ukkolan haastateltavana Alfa-TV:n Koronalive-ohjelmassa. Tämä oli virkistävä kokemus.

Viime kuukausien korona-kriisin aikana en ole ollut lainkaan haastateltavana julkisissa tiedotusvälineissä.

Olen sanonut sanottavani blogikirjoituksissa (paavovayrynen.fi/Blogit), joissa olen viiden vuosikymmenen kokemukseen nojautuen ottanut kantaa korona-kriisiin ja varsinkin sen aiheuttamiin taloudellisiin ongelmiin. Erityistä huolta olen kantanut siitä, että valtion velkaantuminen uhkaa kohtuuttomalla tavalla lasten ja nuorten tulevaisuutta. 

Blogitkaan eivät ole uutiskynnystä ylittäneet.

Ehkä syynä mediapimentoon on ollut se, että olen tuonut esiin monien kannalta kovin epämiellyttäviä totuuksia ja esittänyt valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Totuuden puhujalla ei ole yösijaa, eikä juuri sanansijaakaan, kuten yhdessä blogissani huomautin.

Eilisessä Koronalive-ohjelmassa olivat aluksi haastateltavina EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta. Oma osuuteni alkoi 31. minuutin kohdasta.

Kannanotoissamme EU:n jälleenrakennusrahastoon oli selkeä ero. Häkämies ja Eloranta antoivat sille periaatteellisen tukensa. Omalta osaltani sitä voimakkaasti arvostelin ja vastustin Suomen osallistumista siihen.  Saman toistin eilisessä blogissani ”Suomen ei tule osallistua elvytysrahastoon”.

                                                       x  x  x

Rahastoa perustellaan tarpeella elvyttää korona-viruksesta kärsivien jäsenmaiden taloutta.

Tosiasiassa kysymys näyttää olevan siitä, että rahastolla pyritään estämään yhtenäisvaluutta euron kaatuminen tukemalla pahimmin velkaantuneiden euromaiden velkakestävyyttä.

Euron pelastaminen on ollut ensi sijassa Euroopan keskuspankin vastuulla. Se on rikkonut perussopimusta ostamalla valtavan määrän jäsenvaltioiden velkakirjoja. Sopimusta on kierretty siten, että velkakirjat ovat olleet muka jälkimarkkinoilla, kun ne ovat aluksi piipahtaneet jossakin muussa salkussa.

Tämä on nyt estymässä Saksan perustuslakituomioistuimen tekemän päätöksen vuoksi. Tästä syystä euron pelastaminen on siirtynyt neuvoston eli EU:n jäsenmaiden vastuulle. Tähän tehtävään jälleenrakennusrahastoa ollaan perustamassa.

Kuten eilisessä blogissani totesin, Suomen kaltaisen jäsenmaan kannalta katsoen elvytysrahastossa ei ole mitään järkeä. Mutta ei siinä ole järkeä laajemminkaan ajatellen.

Kaikki jäsenmaat elvyttävät talouttaan velkarahan turvin. Nyt esitetään, että ne ottaisivat lisäksi 750 miljardin euron suuruisen velan ja kierrättäisivät sen Brysselin kautta. EU:ssa päätettäisiin, mihin rahat käytettäisiin. Tähän sisältyisi mittava varainsiirto pahimmin kriisiytyneille jäsenmaille.     

Tätä perustellaan sillä, että on meidänkin etumme tukea kriisimaita sen vuoksi, että ne ovat tärkeä markkina-alue Suomen vientiteollisuudelle. Perustelu on täysin kestämätön sen vuoksi, että näiden maiden jäsenyys euroalueessa vaikeuttaa niiden elpymistä. Näköpiirissä on lisäksi jatkuva kriisituen tarve. 

On paljon parempi, että euroalue hallitulla tavalla puretaan. Tätä kautta kilpailukykyään menettäneet ja talousvaikeuksista kärsivät jäsenmaat pääsevät taloudellisen kasvun tielle. Tätä kautta suomalaisenkin vientiteollisuuden markkinat vahvistuvat. Jatkuvasta kriisituesta päästään eroon.

                                                                 x  x  x

Euroeroon olisi Kreikan osalta pitänyt turvautua jo vuonna 2016.

Komissiolla oli silloin valmis suunnitelma Grexitin toteuttamiseksi. Kerrotaan, että Saksan silloinen valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble eroa kannatti mutta liittokansleri Angela Merkel sen esti.

Kuten 24.3. julkaisemassani blogissa ”Älkäämme uskoko Sixten Korkmania” kerroin, vierailin Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan mukana Berliinissä vuoden 2015 lopulla. Siellä käydyissä keskusteluissa poliitikot laajalti kannattivat Kreikan euroeroa, mutta talouselämän edustajat sitä voimakkaasti vastustivat.

Euroopan parlamentissa monet saksalaisjäsenet olivat valmiit siihen, että jopa kaikki Kreikan kaikki velat voitaisiin antaa anteeksi, jos se eroaisi euroalueesta ja saisi taloutensa kasvuun. Tätä kautta jatkuvasta avustamisesta päästäisiin eroon.

Näin olisi järkevää toimia myös nykyisessä kriisitilanteessa.

Euroalue olisi järkevää purkaa siten, että kaikki jäsenmaat tai ainakin osa niistä ottaisi euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan.

Jäsenmaille palautettaisiin vastuu niiden omasta taloudesta. Kilpailukykyään menettäneet jäsenmaat pääsisivät hyötymään siitä, että heikentyvä kansallinen valuutta palauttasi niiden kilpailukyvyn. Siirtymäkauden helpottamiseksi niiden velkataakkaa voitaisiin yhteisvoimin keventää. 

Tämä on valintatilanne, jossa nyt olemme.

Jatketaanko epäonnistuneen eurovaluutan pönkittämistä ja siitä kärsivien jäsenmaiden taloudellista tukemista? Vai puretaanko yhtenäisvaluutta ja varaudutaan tarvittaessa tätä prosessia tukemaan?

Suomen tulisi olla aloitteellinen euroalueen purkamiseksi. Ja tietysti meidän tulisi erota ensimmäisten joukossa.  

Suomi on kärsinyt kovasti jäsenyydestään euroalueessa, ja se on meille vakava haitta, kun ryhdymme ponnistelemaan laman pohjalta kohti parempia päiviä.

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja