Pääkirjoitus 29.3.2019

Keskusta putoaa viidenneksi

Paavo Väyrynen

 

Tänään julkistetut gallup-tulokset osoittavat, että olin oikeassa, kun vetäydyin vuoden 2016 alussa Keskustan puolue-elinten työstä ja perustin hieman myöhemmin uuden puolueen. Tuolloin arvioin, että Juha Sipilän johtamalla politiikalla Keskusta putoaa puolueiden suuruusjärjestyksessä neljänneksi tai jopa viidenneksi.

Viisi vuosikymmentä kestäneellä urallani olen pelastanut Keskustan kaksi kertaa.

Tulin valituksi eduskuntaan ensimmäisen kerran 49 vuotta sitten vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. Keskusta kärsi siihenastisen historiansa suurimman vaalitappion. Ennen vaaleja puolueella oli 50 kansanedustajaa, vaalien jälkeen 36.

Me silloiset nuorkeskustalaiset ryhdyimme nostamaan Keskustaa takaisin suurten puolueiden joukkoon. Löysimme uudelleen alkiolaisen ihmisyysaatteen. Yhdistimme siihen vihreät ympäristöarvot ja hajauttamisen, desentralisaation, jotka tulivat Suomeen Ruotsista. Aluepolitiikalla oli keskeinen sija hajautetun ja luonnonmukaisen ihmisyyden yhteiskunnan rakentamisessa. Olimme vankasti Urho Kekkosen viitoittamalla poliittisella linjalla.

1980-luvun lopulla Keskusta nousi jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Samaan aikaan puolueen toimintaan tuli mukaan uusi nuorten sukupolvi, jonka johdossa olivat Mari Kiviniemi, Olli Rehn ja Anu Vehviläinen. He kutsuivat itseään keskustaliberaaleiksi ja ottivat tavoitteekseen muuttaa Keskusta liberaalipuolueeksi.

Vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa liberaalit saivat Mari Kiviniemen johdolla puolueen määräysvaltaansa. Timo Laaninen syrjäytti Jarmo Korhosen puoluesihteerin paikalta. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta koki vielä pahemman tappion kuin vuonna 1970.

Vaalien jälkeen liberaalit jatkoivat sanelulinjaa.

Mauri Pekkarista ei kelpuutettu eduskuntaryhmän johtoon, vaikka hänellä oli enemmistö tuki. Mari halusi ryhmän johtoon Kimmo Tiilikaisen. Ylivoimaisesti pätevin ja kokenein Mauri yritettiin syrjäyttää jopa talousvaliokunnan puheenjohtajan paikalta, mihin piti valita Paula Lehtomäki. Tästä sentään peräännyttiin.

Minua puolueen johto ei suurin surminkaan hyväksynyt Keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin. Kun kukaan ei tohtinut lähteä jäsenvaaliin, minut kuitenkin asetettiin ehdokkaaksi. Hyvällä kampanjalla palautimme luottamuksen Keskustaan, ja saimme nostetuksi puolueen takaisin suurten joukkoon.

Vuoden 2012 puoluekokouksessa Keskustan johtoon valittiin Juha Sipilä. Olin tähän tyytyväinen. Olin keskustellut Juhan kanssa ja saanut sen käsityksen, että olisimme aatteellisesti ja poliittisesti samalla linjalla.

Kesällä 2015 koin raskaan pettymyksen. Juha Sipilä muodosti hallituksen, jossa oli aivan vääränlainen joukkue. Vaikka keskustaväen laaja enemmistö toivoi yhteistyötä SDP:n kanssa, Juha veti hallitukseen Kokoomuksen. Keskustan ministeriryhmään tuli pelkästään lähellä Kokoomusta olevia liberaaleja.

Mukaan tuli yksi kokoomuslainenkin, Anne Berner. Hän oli jo lupautunut Kokoomuksen ehdokkaaksi, mutta Juha houkutteli hänet keskustan listalle ja antoi hänelle ministerinpaikan.

Yksi vanhemman polven kansanedustaja sanoikin valintakokouksen jälkeen, ettei ministereiden joukossa ollut yhtään ”kepulaista”, poliitikkoa, jonka perinteisen keskustapolitiikan kannattajat olisivat tunteneet omakseen.

Oli heti nähtävissä, että Keskustan ja keskustajohtoisen hallituksen politiikka olisi kaukana siitä juuriltaan talonpoikaisesta, alkiolaisesta ja kekkoslaisesta linjasta, jonka puolesta olin jo lähes viiden vuosikymmenen ajan ponnistellut.

Yritin kaikin voimin vaikuttaa puolueen ja hallituksen politiikkaan. Olin puoluehallituksen ja puoluehallituksen työvaliokunnan jäsen, mutta minua ei kuunneltu eikä mielipiteilleni annettu mitään arvoa. Marraskuussa katkesi yhteys puolueen puheenjohtajaan.

Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin voinut antaa Sipilän ajaa puolueen karille ja yrittänyt pelastaa sen vielä kerran. Vuoden 2016 alussa näköpiirissä oli yli kolme pitkää vuotta väärää politiikkaa, joka tuhoaisi elämäntyötäni. En voinut antaa tämän tapahtua. Perustin uuden puolueen alkiolaista ihmisyysaatetta ajamaan ja kekkoslaista politiikkaa toteuttamaan.

Arvioin vuoden 2016 alussa, että Sipilän linjalla Keskusta putoaisi puolueiden suuruusjärjestyksessä viidenneksi. Näin näyttää nyt käyvän. Loppusuoralla Vihreätkin ohittavat Keskustan.     

Tähtiliikkeen kannatus ei näy mielipidemittauksissa. Ne ohjaavat vastaajia tukemaan niitä puolueita, jotka olivat mukana edellisissä eduskuntavaaleissa.

Meidän kampanjaamme vaikeuttaa se, että valtakunnalliset tiedotusvälineet syrjivät meitä. Yleisradio ja MTV ovat jättäneet meidät eduskuntapuolueille järjestettävien vaalikeskustelujen ja –ohjelmien ulkopuolelle, vaikka olemme eduskuntapuolue ja muodollisesti täsmälleen samassa asemassa kuin Siniset. Kumpikaan puolue ei ollut mukana viime eduskuntavaaleissa. Tähtiliikkeellä on enemmän kuin ehdokkaita kuin Sinisillä.

Suomen valtapuolueet ja valtamedia haluavat jatkaa viime vuosien politiikkaa. Suomea viedään sotilasliitto Natoon ja EU-liittovaltioon, maahanmuuttopolitiikka on holtitonta, köyhiä kyykytetään ja Helsingin seutua ruuhkautetaan maakuntia tyhjentämällä.

Tähtiliike on ainoa vastavoima tälle politiikalle. Siksi meidät pyritään vaientamaan.

Onneksi alkiolaista, juuriltaan talonpoikaista ja linjaltaan kekkoslaista politiikkaa kannattavilla on vaaleissa vaihtoehto nykymenolle, Tähtiliike ja meidän 175 ehdokastamme.

 

Paavo Väyrynen

päätoimittaja