Pääkirjoitus 28.3.2020

Älkää ampuko viestintuojaa

 

Paavo Väyrynen

 

Mekin Vuokon kanssa olemme yrittäjiä. Korona-virus on iskenyt meihinkin, mutta aiomme selviytyä omin voimin.

Kylpylähotelli Pohjanrannalla oli kevätkaudeksi runsaasti majoitusvarauksia, mutta ne peruutettiin. Jouduimme sulkemaan hotellin. Työntekijöitä on jouduttu lomauttamaan ja sijoittamaan heitä muihin yritystemme työtehtäviin.

Kannattavuuden kannalta kesäkaudella on ratkaiseva merkitys. Emme tiedä, milloin ja missä muodossa toimintaa voidaan käynnistää.

Kesäkuussa meille on valmistumassa Jäämerentien varteen Pohjanportti-niminen kahvila-ravintola. Tässä vaiheessa emme tiedä, milloin se kyetään avaamaan. Tappioita on näköpiirissä tästäkin investoinnista. 

Viron Pärnussa meillä on Inge Villa –niminen hotelli. Hankimme sen alun perin lastensuojeluyrityksissämme hoidettavina ja kasvatettavina olevien lasten ja nuorten vapaa-ajan käyttöön. Viime vuosina Inge Villa on ollut keskikesällä vuokrattuna Ikaalisten Matkatoimistolle.

Viime kuukausina olemme pyrkineet myymään Inge Villan hankkiaksemme lastensuojelulasten tarpeisiin paremmin soveltuvia tiloja. Korona-kriisiin liittyvien matkustusrajoitusten vuoksi vuokraaminen tai myyminen ei liene mahdollista.

Näissä oloissa pyrimme jatkamaan hotellitoimintaa omin voimin virolaisille asiakkaille. Tähänkin liittyy taloudellisia riskejä.

Korona-viruksen aiheuttamat terveyshuolet ovat heijastuneet myös lastensuojelu- ja mielenterveystyöhömme, jota harjoitamme sekä Keminmaalla että Keski-Uudellamaalla. Erityisjärjestelyin olemme kuitenkin hyvin selviytyneet.

Olemme Vuokon kanssa karanteenissa täällä Tuusulassa. Yritystoimintaamme pyrimme johtamaan etänä täältä käsin.

Viime viikkoina olen kirjoittanut runsaasti kantaa ottavia kirjoituksia, joita olen julkaissut kotisivullani ja uuden Suomen blogina. Ne on jaettu kaikkien tiedotusvälineiden käyttöön. Viimeisimmät ovat liittyneet korona-viruksen aiheuttaman talouskriisiin.

Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan totuuden puhuja ei saa yösijaa. Välistä tuntuu, ettei totuuden puhujalla ole edes sanansijaa. Yhden totuuden Suomessa tehdään sen vuoksi usein pahoja virheitä.  

Olen pyrkinyt varoittamaan päättäjiä ajattelemasta, että eläisimme tavanomaisessa taantumassa, josta voidaan rakentaa silta normaalioloihin (”Koronan talousvaikutuksia vähätellään”, ”Väärää politiikkaa meillä ei ole varaa jatkaa”). Näin ei ole. On syntymässä maailmanlaajuinen syvä lama, joka koettelee erityisesti euroaluetta ja sen jäsenmaita. Nyt ovat sentään jotkut heränneet tämän huomaamaan.

Väännetään rautalangasta.

On ilmeistä, että kansantaloutemme supistuu tänä ja parina seuraavana vuonna yhteensä ainakin noin 20 prosentilla. Kansantulomme saattaisi siis supistua jopa 50 miljardilla eurolla. Tähän saattaisimme päätyä varsinkin sen vuoksi, että Ruotsi pääsisi jälleen hyötymään itsenäisestä talouspolitiikastaan kilpailussa supistuvista maailmanmarkkinoista euro-Suomen kanssa.

Laman vuoksi valtiontalouteen on syntymässä väistämättä usean kymmenen miljardin alijäämä, mikä saattaa kasvattaa valtion velan jopa yli 150 miljardiin euroon. Tämän lisäksi alijäämää uhkaavat kasvattaa euroalueen yhteisvastuut. Niiden maksamiseen tai jopa kasvattamiseen meillä ei nykyoloissa olisi tietenkään varaa.   

Jos nämä luvut pitävät paikkansa, Suomen julkisen talouden velkasuhde saattaa nousta nykyisestä noin 60 prosentista jopa lähelle sataa. Kestävyysvaje repeäisi aivan uudelle tasolle.

Ruotsin tilanne on aivan toinen. Velkasuhde on noin 40 prosenttia, ja tälle vuodelle on laadittu reilusti ylijäämäinen budjetti. Sieltä meille tulee varoituksen sanoja. (https://www.kauppalehti.fi/uutiset/ruotsalaisekonomisti-varoittaa-suomea-kasvavan-valtionvelan-riskeista-reaalitalouden-kriisi-voi-kaynnistaa-finanssikriisin/7f234225-6323-4718-961e-2d9ae0fa8ee9)

Suomessa valtion raju velkaantuminen ei tunnu kovin monia huolettavan. Valtiota vaaditaan maksamaan kaikki korona-viruksesta aiheutuvat yritysten tappiot. Kuntia kielletään lomauttamasta työntekijöitään vaikka töitä ei olisikaan ja valtiota vaaditaan korvaamaan syntyvät alijäämät.

Olen varoittanut päättäjiä lisäämästä holtittomasti valtion menoja. On varauduttava vuosikausia kestävään työhön laman aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi ja kansantaloutemme elvyttämiseksi.

Korona-virusta vastaan on tehokkaasti, mutta viisaasti taisteltava. Taloudenpidossa tarvitaan säästäväisyyttä ja tarkkaa harkintaa.

Euroalueen ratkaisuissa on varjeltava tiukasti Suomen kansallisia etuja. Tässä suhteessa on jo nähty toivoa herättävää toimintaa (https://www.paavovayrynen.fi/2020/03/27/kiitos-sanna-marin-ja-katri-kulmuni/).

Olen todennut kirjoituksissani, että olisi ironista, jos nykyinen nuori poliitikkopolvi siirtäisi talouskriisin synnyttämän taakan oman sukupolvensa ja omien lastensa kannettavaksi (”Lapset ja nuoret ovat talouskriisin riskiryhmä” ja ”Älkäämme uskoko Sixten Korkmania”). Vastakaikua ei ole juurikaan tullut. Olenko 73-vuotiaana ainoa, joka kantaa huolta lasten ja nuorten tulevaisuudesta?

Otan tähän loppuun vielä yhden vanhan sanonnan: älkää ampuko viestintuojaa, jos viestiin sisältyvä karvas totuus ei miellytä.

 

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja