Pääkirjoitus 21.6.2020

”Henkilökohtaiset hillotolpat” ja ”kansakunnan kusitolpat”

 

Paavo Väyrynen

 

Suomen poliittiseen kielenkäyttöön on viime vuosina ilmestynyt värikkäitä sanoja, joiden alkuperä on usein unohtunut.

Yksi niistä on ”hillotolppa”.

Timo Soini kaavaili syksyllä 2014 kirjoittamassaan plokissa Perussuomalaisille ”hillotolppaa” seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämä oli ravimiehen kieltä. Hillotolppa antaa hevosen omistajalle runsaasti ”hilloa”, voittorahaa.

Kevään 2015 vaaleissa ”hilloa” tuli, Perussuomalaiset sai toisen jytkyn, ja puolue pääsi hallitukseen.

Hallituksen muodostamisen yhteydessä sana ”hillotolppa” sai uuden merkityksen. Timo Soinia moitittiin siitä, että hän ei ottanut itselleen valtiovarainministerin tehtävää vaan ryhtyi ulkoministeriksi. Arvostelijoiden mukaan hän luopui hallituksen vaikutusvaltaisimmasta salkusta ja otti mieluummin itselleen ”henkilökohtaisen hillotolpan”.

Soinin valinnalla oli kauaskantoiset vaikutukset. Hallituksen talouspoliittiseen ja muun sisäpolitiikan linjaan vaikutti ratkaisevasti se, että valtiovarainministeriksi tuli ensin Kokoomuksen Alexander Stubb ja myöhemmin Petteri Orpo. Tällä puolestaan oli kohtalokas vaikutus Keskustan ja Perussuomalaisten kannatukseen.  

Kun Jussi Halla-aho valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi ja puolue hajosi, uusi puheenjohtaja syytti Sinisiin siirtyneitä henkilökohtaisten hillotolppien kahmimisesta.

Kun Timo Soinin kausi ulkoministerinä lähestyi loppuaan, julkisuudessa arveltiin hänen tavoittelevan pysyvää henkilökohtaista hillotolppaa suurlähettiläänä tai jossakin muussa hyväpalkkaisessa tehtävässä. Ei tavoitellut.

                                                                 x  x  x

Kun Katri Kulmunille valittiin seuraajaa valtiovarainministeriksi, puolueen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä perusteli kieltäytymistään sillä, että tehtävät kansakunnan ”kusitolppana” hänelle riittävät. Ikävä julkisuus oli tehnyt tehtävänsä.        

Sana ”kusitolppa” ei ollut Sipilän oma keksintö. Ainakin entinen kansanedustaja Hannes Manninen käytti sitä ilmoittaessaan vuoden 2010 lopulla, että ei asetu ehdolle seuraavissa vaaleissa. Hän sanoi, että 41 vuotta kansakunnan kusitolppana riittää. Kusitolpaksi sanotaan tolppaa, johon koirat kuseksivat.

Hannes Manninen oli aikanaan Suomen nuorin kunnanjohtaja Haapavedellä ja kaupunginjohtaja Torniossa. Hän toimi Lapissa minun tukiryhmäni vetäjänä vuoteen 1991 saakka, jolloin siirryin ehdolle Uudellemaalle.

Eduskuntaan Hannes Manninen nousi Lapin vaalipiiristä vuonna 1995. Vuosina 2003-2007 hän toimi alue- ja kuntaministerinä.

Mannisen katkeruus taisi johtua ennen muuta siitä arvostelusta, jonka kohteeksi hän joutui Vanhasen I hallituksessa aloitetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, PARAS-hankkeen käynnistäjänä ja ajajana.

Vanhasen II hallituksessa PARAS-hanketta ajoi Mari Kiviniemi. Hän menetti sen vuoksi Joensuun vuoden 2008 puoluekokouksessa paikkansa puolueen varapuheenjohtajana. Se ei ollut kuitenkaan esteenä hänen valinnalleen puheenjohtajaksi Lahdessa vuonna 2010.

Kiviniemi ajoi sinnikkäästi PARAS-hanketta myös pääministeriksi tultuaan. Vastuu siitä siirtyi Tapani Töllille, joka valittiin Lahden puoluekokouksen poliittisen kaupankäynnin yhteydessä hänen paikalleen ministeriksi.

PARAS-hanke oli ”paska-asetuksen”, heikon aluepolitiikan ja euroalueen tukipakettien ohella keskeinen syy Keskustan murskatappioon vuoden 2011 vaaleissa.    

Hannes Manninen sai vastaanottaa osan arvostelusta ja koki olevansa ”kusitolppa”. Hanneksen ansiokas poliittinen ura päättyi, kun hän ei asettunut enää ehdolle eduskuntaan. Ehkä hän myös pelkäsi, ettei olisi tullut enää valituksi.

                                                                 x  x  x

Keskustan johtajia on kautta aikojen kohdeltu julkisuudessa hyvin kovakouraisesti.

Tästä saivat aikanaan kärsiä sekä Ahti Karjalainen, V.J. Sukselainen, Johannes Virolainen että varsinkin Urho Kekkonen. Minunkaan osani ei ole ollut helppo. Nyt hampaissa on Katri Kulmuni.

”Kusitolpaksi” yksikään meistä ei ole ennen Juha Sipilää julistautunut.

Henkilökohtaisia hillotolppia Keskustan johtajat eivät ole yleensä tavoitelleet. Puolueen viime vuosikymmenten puheenjohtajista valtion virkoihin ovat hakeutuneet vain V.J. Sukselainen ja Esko Aho.

Johannes Virolainen elätti itsensä maanviljelijänä, ja allekirjoittanut toimii lastensuojelu- ja matkailualojen yrittäjänä. Maatakin hieman viljelen ja metsää kasvatan.  

Uusi ilmiö ovat ne poliitikkojen henkilökohtaiset hillotolpat, joita on syntynyt elinkeinoelämän ja ay-liikkeen järjestöihin ja yrityksiin. Viestintätoimistoissa näitä hillotolppia on runsaasti tarjolla etenkin avustajatasolla työskenteleville.

Avustajien määrää on hurjasti kasvatettu. Nyt näihin tehtäviin valitaan myös eduskunnasta pudonneita ja muutoin kannatuksensa menettäneitä entisiä poliitikkoja.  

Henkilökohtaisten hillotolppien kautta Suomen poliittiseen järjestelmään on syntynyt verkostoja, jotka näyttävät ohjaavan sitä jopa enemmän kuin vaaleilla valitut kansan edustajat ja puolueiden jäsenet.

Varsinkin viestintätoimistoilla on nykyään suuri vaikutusvalta. Niillä on suorat kanavat sekä tiedotusvälineisiin että poliittiseen päätöksentekoon. Ne ovat mukana myös vaalirahoituksen järjestelijöinä.

                                                                 x  x  x

Yksi keskeinen syy Keskustan ”menetettyyn vuosikymmeneen” ovat nämä poliittisen elämän lieveilmiöt.

Henkilökohtaisia hillotolppia ovat ”joukkueeseen” kuuluvat ahkerasti tavoitelleet ja runsaasti saaneet. Puolueen johtotehtäviä ja ministerinpaikkoja on järjestelty Helsingin kabineteissa, kuten edellisessä blogissani kerroin. Nyt tämä peli on taas meneillään.

Keskusta voi nousta vain siten, että aito kansanvalta palautetaan puolueen toiminnan perustaksi. Siksikin Keskustan puoluekokous on siirrettävä ensi kesään,  kuten eilisessä blogissani ehdotin.

Lykkäys antaa meille mahdollisuuden keskittyä yhdessä kuntavaaleihin ja kirjoittaa puolueelle todellinen periaateohjelma sen nykyisen sijaan, jota rohkenin blogissani Keskustalaista ”unelmahöttöä” arvostella.     

Hallitus voisi keskittyä korona-kriisin ja sen seurausten täysipainoiseen hoitamiseen.

Annika Saarikko saisi tilaisuuden näyttää kykynsä hallituspolitiikan johtamisessa ja Keskustan kannatuksen kasvattamisessa. Edellisessä hallituksessa annetut näytöt eivät vakuuta.

Saarikkohan toimi Sipilän hallituksen perhe- ja peruspalveluministerinä ja vastasi sen sote-uudistuksesta. Hän epäonnistui, ja hallitus erosi kesken kauden. Tämä pahensi Keskustan vaalitappiota, joka oli puolueen historian surkein.

Katri Kulmuni saisi vuoden lisää aikaa näyttääkseen kykynsä Keskustan johtamisessa ja puolueen kannatuksen kasvattamisessa.

Muitakin hyviä ehdokkaita saattaisi vuoden kuluessa nousta esiin.

P.S. Facebook-sivullani on kysytty, miksi kirjoitan Uuteen Suomeen enkä puolueen äänenkannattajaan Suomenmaahan. Vastaus on: lähetän blogini kaikille tiedotusvälineille vapaasti julkaistaviksi. Suomenmaa ei jostakin syytä niitä yleensä julkaise eikä lainkaan uutisoi. Muutama kirjoitus on sentään saanut pyynnöstä tilaa lehden mielipide-osiossa. 

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja