Pääkirjoitus 18.2.2020

IPCC ja EU ovat erehtyneet

 

Paavo Väyrynen

 

Ehdotukseni kivihiilen korvaamiseksi turpeella (paavovayrynen.fi/Blogit) osui arkaan paikkaan. Sitä seurasi vaivautunut hiljaisuus.

Ehdotuksellani on vahvat perusteet, mutta se on ristiriidassa nykyisen ilmastopolitiikan kanssa. Ehkä tämä on syynä siihen, että monet eivät halua siitä julkisuudessa keskustella.

Turpeen energiakäyttö työllistää nykyään noin 4300 naista ja miestä eri puolilla Suomea. Jos turpeen energiakäytöstä luovutaan, tämä määrä työpaikkoja menetetään. Jos taas kivihiili korvataan turpeella, syntyy nykyisten lisäksi suunnilleen sama määrä uusia työpaikkoja. Nämä työpaikat ovat pysyviä ja tuottavia työpaikkoja, joita Suomi kipeästi tarvitsee.

Jos kivihiili korvataan turpeella, voidaan käyttää nykyisiä voimalaitoksia, jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä. Suuria investointeja ei tarvita. Turve voidaan kuljettaa pääosin vesiteitse olemassa oleviin satamiin.

Kivihiilen korvaamiseen muulla tavoin ei ainakaan pääkaupunkiseudulla ole järkevää vaihtoehtoa.

Puun energiakäyttöä voidaan jonkin verran lisätä, mutta ainespuuta ei pidä missään tapauksessa ryhtyä polttamaan.

Pienydinvoimaloita ei ole käytettävissä - ei ainakaan hyvin pitkään aikaan, jos koskaan.

Julkisuudessa esillä ollut Kilpilahden hukkalämmön käyttö voisi selvitysten mukaan korvata neljäsosan pääkaupunkiseudun kaukolämmön tarpeesta, mutta tämä edellyttäisi mittavia investointeja.

Lisäksi Kilpilahdesta tuleva lämmin vesi pitäisi kuumentaa lämpöpumppujen avulla, mihin tarvittaisiin runsaasti sähköä. Millä tämä sähkö tuotettaisiin? Ja millä korvattaisiin se sähkö, joka poistuisi tuotannosta hiilivoimaloiden sulkemisen yhteydessä?    

Myös metsätalous hyötyisi turpeen käytön lisääntymisestä.

Metsähakkeen kuljettaminen yhdessä turpeen kanssa parantaisi sen käytön kannattavuutta. Taimikoiden harvennuksiin saataisiin vauhtia. Turpeen ja puun paluukuljetuksilla voitaisiin niiden polttamisesta syntyvä tuhka siirtää maakuntiin, missä se voitaisiin käyttää metsien lannoittamiseen.  

En ole keksinyt eikä kukaan muukaan ole kyennyt esittämään ainuttakaan perustetta sitä vastaan, että kivihiili korvattaisiin turpeella.

Ongelma on siinä, että IPCC ja EU ovat tosiasioiden vastaisesti määritelleet turpeen uusiutumattomaksi luonnonvaraksi ja fossiiliseksi polttoaineeksi. Tällä perusteella se on myös otettu EU:n päästökaupan piiriin.

Turve on kotimainen uusiutuva luonnonvara. Sitä ei tule rinnastaa kivihiileen, vaan puuhun.  

Metsistämme voidaan hakata sellainen määrä puuta, että niihin sitoutuneen hiilen kokonaismäärä ei vähene. Soiden suhteen tulee toimia samoin. Niihin sitoutuu kaiken aikaa monin verroin enemmän hiiltä kuin sitä turpeen energiakäytössä poistuu.

Myös metsien osalta on kuitenkin syntynyt Suomelle kohtuuton tilanne, kun hiilen kiertoa mitataan liian lyhyellä tähtäyksellä. Tästä syystä hakkuita pyritään liiaksi rajoittamaan. Tarkastelujakson pitäisi olla ainakin sata vuotta.

Kaiken kaikkiaan nykyinen ilmastopolitiikka on johtanut tilanteeseen, joka on Suomen kannalta kohtuuton ja joka on lisäksi syvässä ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Suomella on hyvät perusteet pyrkiä muuttamaan EU:n ilmastopolitiikkaa.

Lisää perusteluja olen esittänyt blogeissani ”Uusiutuvat luonnonvarat yhteiskunnan perustaksi” (paavovayrynen.fi/Blogit) ja ”EU:n ilmastopolitiikkaa pitää muuttaa” (paavovayrynen.fi/Blogit). Laajemmin olen käsitellyt ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Sen voi hankkia kirjakaupoista, kirjaosastoilta ja Pohjanrannan verkkokaupasta. Teoksen voi lukea ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi/Sähkökirjat).

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja