Pääkirjoitus 16.2.2020

EU:n ilmastopolitiikkaa pitää muuttaa

 

Paavo Väyrynen

 

Toissapäiväinen blogini ”Korvataan kivihiili turpeella” (paavovayrynen.fi/Blogit) sai pääosin myönteisen, jopa innostuneen vastaanoton.

Turve on kotimainen uusiutuva polttoaine, jolla voidaan korvata fossiilista tuontienergiaa. Tällä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Huoltovarmuutemme paranee tuntuvasti.

Turpeen nostossa ja kuljetuksissa voidaan luoda runsaasti pysyviä tuottavia työpaikkoja ensi sijassa alueille, jotka kärsivät siitä, että työikäinen väestö muuttaa muualle.

Turvetta voidaan käyttää olemassa olevissa voimalaitoksissa, joten suuria investointeja ei tarvita. Näissä voimaloissa on yhdistetty toisiinsa sähkön ja lämmön tuotanto, mikä on energiatalouden kannalta katsoen suuri etu.

Kuljetuksia ajatellen hiilen korvaaminen turpeella on helppo järjestää. Voimalaitokset ovat pääosin vesistöjen varrella ja niihin on hyvät laivaväylät. Olemassa olevia satamia voidaan hyödyntää. Polttoaine voidaan kuljettaa proomuilla voimalaitoksille meren rannikkoa pitkin ja sisämaan vesistöjen varrelta.  

Tähän sain Uuden Suomen keskustelussa Veikko Hintsasen hyväksyvän kommentin, joka on jostakin syytä poistettu (Uusi Suomi/Blogit). Kirjoittaja kuitenkin huomautti, että sisämaan vesistöjen käyttö turpeen kuljettamisessa on vaikeaa, kun niiden hyödyntäminen vesiliikenteen kehittämisessä on laiminlyöty. Tässä on lisäperuste ehdotukseni toteuttamiselle: kun suuria määriä turvetta ryhdytään kuljettamaan, joudutaan sisämaan vesiliikenne panemaan kuntoon. Tämä edistää laajemminkin kestävää kehitystä ja maakuntien elinkeinoelämää.

Ehdotukseni hyödyttää myös metsätaloutta.

Turpeen ohella voimalaitoksille voidaan kuljettaa haketta. Hakkeen käytön kannattavuus paranee, ja taimikoiden harvennushakkuut lisääntyvät.

Turve- ja hakekuljetusten paluukuormassa voidaan maakuntiin siirtää turpeen poltosta syntynyttä tuhkaa, jolla voidaan lannoittaa metsiä ja lisätä siten niiden kasvua. 

Vastaväitteet liittyvät lähinnä siihen, että ehdotukseni on ristiriidassa EU:n ilmastopolitiikan kanssa. Jos näin on, tulee EU:n ilmastopolitiikkaa muuttaa.

Kuten 9.2. julkaisemassani blogissa ”Uusiutuvat luonnonvarat yhteiskunnan perustaksi” (paavovayrynen.fi/Blogit) esitin, EU:n ympäristöpolitiikka on kääntänyt laajemminkin asiat päälaelleen.

Ympäristöllisesti kestävä kehitys edellyttää, että ihmisen talous perustuu luonnon talouteen, uusiutuviin luonnonvaroihin. Niillä tulee kestävällä tavalla tuottaa elämämme aineellinen perusta.

Uusiutumattomien luonnonvarojen varannot ovat rajalliset ja niiden hyödyntäminen saastuttaa ympäristöä. Niitä tulee pyrkiä säästämään ja kierrättämään. Ympäristöä on tehokkaasti suojeltava. 

Ilmastopolitiikan nimissä metsistä pyritään nyt kehittämään hiilivarastoja. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi avataan kaivoksia ja perustetaan tehtaita erityisesti akku- ja sähköteollisuuden tarpeisiin. Tämä kaikki synnyttää ympäristöongelmia ja vahingoittaa luonnon uusiutumiskykyä.

Kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin, varoitin siitä, että meistä tulee EU:n susilaidun. Näin on osittain käynytkin. Olemme menettäneet oikeuden päättää itse alkuperäisen luonnon suojelemisesta: hylkeistä, merimetsoista ja liito-oravista.

EU:n ilmastopolitiikan kautta meitä uhkaavat todella mittavat taloudelliset menetykset.

Unioni on puuttumassa rajulla tavalla oikeuteemme päättää metsiemme kestävästä hoidosta ja hyödyntämisestä. Suuret menetykset kärsimme myös energiataloudessa, jos emme voi käyttää uusiutuvia turvevarojamme fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen. Kaiken kukkuraksi olemme joutumassa tukemaan taloudellisesti muita EU-maita niiden korvatessa hiiltä omassa energiataloudessaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen vastaili taannoin TV:n ykkösaamussa kysymyksiin, jotka koskivat liikenteeseen liittyviä päästövähennyksiä. Kun toimittaja kysyi, onko niille vaihtoehtoa, Pursiainen heitti huulena, että voisimme erota EU:sta.

Minäkään en nykyoloissa esitä eroamista unionista, mutta jäsenyyden vaikutuksista pitäisi käydä avointa ja rehellistä keskustelua. Omalta osaltani käyn sitä taas kirjassani ”Yhteinen vuosisatamme”. Sen voi hankkia kirjakaupasta, kirjaosastolta tai Pohjanrannan verkkokaupasta. Kirjan voi lukea ilmaiseksi kotisivuni sähkökirja-arkistosta (paavovayrynen.fi/Sähkökirjat).

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja