Pääkirjoitus 15.4.2019

Alkiolaisuuden alennustila

Paavo Väyrynen

 

Vaalikampanjan loppusuoralla tapasin Espoossa Risto Uimosen, joka neljä vuotta sitten julkaisi kirjan Juha Sipilästä. Hän kiitteli minun olleen oikeassa ennustaessani Sipilän johtaman Keskustan alamäen. Kiitin ja korostin ennakoineeni romahduksen jo heti hänen johtamansa hallituksen muodostamisen jälkeen.

Ei Keskustan romahdus siitä johtunut, että puolue on kantanut hallitusvastuuta. Syy oli sama kuin edelliseen vuoden 2011 murskatappioon: Keskustan äänestäjäkunnan enemmistölle täysin vieras aatteellinen ja poliittinen linja.

Keskusta nousi vuoden 1970 murskatappion jälkeen aatteellisella tahtopolitiikalla 1980-luvun lopulla Suomen suurimmaksi puolueeksi. Kannoin tästä päävastuun ensin varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtajana.

Puolue toteutti talonpoikaisiin juuriinsa nojautuvaa alkiolaista ihmisyysaatetta. Politiikassa oli kekkoslainen linja.

Samaan aikaan mukaan tuli uusi nuorten sukupolvi, jonka johtajat – Olli Rehn, Mari Kiviniemi ja Anu Vehviläinen – kutsuivat itseään keskustaliberaaleiksi ja ryhtyivät muuttamaan Keskustaa liberaalipuolueeksi.

Liberaalit saivat ensimmäisen kerran yliotteen vuoden 2010 Lahden puoluekokouksessa, jossa Mari Kiviniemi valittiin puheenjohtajaksi ja Timo Laaninen puoluesihteeriksi. Liberaalin linjansa vuoksi puolue menetti äänestäjien luottamuksen, ja koki vielä suuremman tappion kuin vuonna 1970.

Luottamus palautettiin vuoden 2012 presidentinvaaleissa, joihin tulin ehdolle puolueen johdon tiukasta vastustuksesta huolimatta.

Olin hyvin tyytyväinen Juha Sipilän valintaan puolueen puheenjohtajaksi seuraavan kesän puoluekokouksessa. Olin keskustellut hänen kanssaan ja saanut sen käsityksen, että meillä oli samanlainen aatteellinen näkemys ja sama poliittinen linja.

Vuoden 2015 vaalitaistelu käytiin perinteisen keskustapolitiikan linjalla. Puolue oli EU- ja eurokriittinen. Puolustimme Kekkosen linjaa ulkopolitiikassa, muistimme köyhän asian ja lupasimme luopua keskittävästä metropolipolitiikasta.

Koin syvän pettymyksen, kun Sipilä eduskuntavaalien jälkeen muodosti hallituksen. Hän halusi välttämättä hallitukseen Kokoomuksen, vaikka puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän enemmistö kannatti yhteistyötä SDP:n kanssa. Omaan hallitusryhmäänsä Sipilä valitsi vain Kokoomusta lähellä olevia liberaaleja, joukkoon yhden kokoomuslaisenkin.

Oli heti nähtävissä, että puolueen ja hallituksen linja olisi oikeistoliberaali ja aivan muuta kuin mitä vaalikampanjassa oli luvattu. Eurooppa-politiikassa omaksuttiin federalistinen linja, Suomea ryhdyttiin viemään kohti sotilaallista liittoutumista, perusturvaa ryhdyttiin leikkaamaan ja keskittävää metropolipolitiikkaa entisestään vahvistettiin. Maahanmuuttoon suhtauduttiin holtittomasti.

Yritin vaikuttaa puoluehallituksen ja sen työvaliokunnan kautta, mutta mielipiteilleni ei annettu mitään arvoa. Marraskuussa katkesi yhteys puheenjohtajaan.

Jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, olisin voinut antaa Sipilän ajaa puolueen karille ja ryhtyä sen jälkeen sitä jälleen nostamaan. Toisaalta edessä oli vielä lähes neljä vuotta politiikkaa, joka veisi Suomea aivan väärään suuntaan.

Yritin herättää puolueen johtoa ilmoittamalla vuoden 2016 alussa, että jättäydyn sivuun puolue-elinten työskentelystä. Kun tämäkään ei herättänyt vastakaikua, perustin Kansalaispuolueen toteuttamaan perinteistä alkiolaista politiikkaa toteuttamaan.

Tarkoitukseni oli vaikuttaa välillisesti Keskustan linjaan. Kannattajiani kehotin pysymään Keskustassa ja vaikuttamaan sen politiikkaan. Puolueen perustamisen taustoista kerroin kirjassani ”Eihän tässä näin pitänyt käydä” (Sähkökirja).

Viime huhtikuussa tein vielä yrityksen voimien kokoamiseksi. Ilmoitin olevani valmis palaamaan Keskustan toimintaan, jos minulle turvattaisiin mahdollisuudet vaikuttaa puolueen politiikkaan. Tämän puoluetta johtavat liberaalit torjuivat.

Valitettavasti Kansalaispuolue kaapattiin ja tuhottiin. Voidakseni osallistua kannattajieni kanssa vaaleihin, jouduimme viime kesänä perustamaan toisen uuden puolueen, Seitsemän tähden liikkeen.

Tähtiliike kokoaa yhteen samoin ajattelevia ihmisiä yli puoluerajojen. Emme tehneet emmekä tee vaaliliittoja, mutta hyväksyimme ja hyväksymme ehdokkaiksemme myös muiden puolueiden jäseniä. Tähtiliikkeen 175 kansanedustajaehdokkaan lista osoittaa, kuinka laajaa suomalaisten keskuudessa on sen perinteisen alkiolaisen politiikan kannatus, josta Keskustan johtama Sipilä on luopunut.

Äänestäjien keskuudessa Tähtiliikkeen politiikan kannatusta ei päästy mittaamaan sen vuoksi, että meidät suljettiin eduskuntapuolueena kokonaan niille järjestettyjen vaalikeskustelujen ja -ohjelmien ulkopuolelle. Emme päässeet esille edes television uutislähetyksissä.

Suuri osa Keskustaan pettyneistä alkiolaisen aatemaailman kannattajista jätti eduskuntavaaleissa äänestämättä tai antoi tukensa Perussuomalaisille. Keskusta voi nousta nykyisestä alennustilastaan vain palaamalla talonpoikaisille ja alkiolaisille juurilleen.

Tähtiliike teki vaikeissa oloissa upean kampanjan. Suuri kiitos siitä ehdokkaillemme ja heidän tukijoukoilleen!

Tähtiliike jatkaa toimintaansa ja on mukana tulevissa vaaleissa.

Eurovaaleihin osallistuminen mietityttää. Yleisradiolla on kuulemma sama linja kuin eduskuntavaaleissa. Vaalikeskusteluihin pääsevät puolueet, joilla on enemmän kuin yksi kansanedustaja. Kun meillä ei ole nyt ainuttakaan, jäisimme taas täysin TV-julkisuuden ulkopuolelle. Eduskuntavaalien tulos osoittaa, kuinka tämä vaikuttaisi vaalien tulokseen.

Pohdimme asiaa.

 

Paavo Väyrynen

päätoimittaja