Pääkirjoitus 12.8.2020

Tuhotaanko Keskusta Matti Vanhasen ”doktriinilla”?

 

Paavo Väyrynen

 

Oulun puoluekokouksen lähestyessä on muistettu mainita, ettei Keskustan ”istuvaa” puheenjohtajaa ole vuoden 1980 puoluekokouksen jälkeen haastettu.

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn kuitenkin muistutti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla haastaneensa minut vuoden 1990 puoluekokouksen edellä. Hän otti itselleen ”kunniaa” siitä, että luovuin puheenjohtajuudesta ja siitä, että Suomi saatettiin tämän vuoksi viedä Keskustan johdolla Suomen Euroopan unioniin.

Omia ”ansioitaan” Rehn paisuttelee. Hän oli tuohon aikaan ja kauan sen jälkeenkin vähäinen tekijä. Häntä kutsuttiin ”pikku-Olliksi” erotukseksi pitkäaikaisesta kansanedustajasta ja entisestä ministeristä Olavi, ”Olli” Martikaisesta.

Totta on toki se, että eroamiseni ja Esko Ahon valinta Keskustan puheenjohtajaksi ratkaisi sen, että Suomi liittyi Euroopan unioniin. Menetimme mahdollisuutemme säilyttää itsenäisyytemme pysyttäytymällä yhdessä Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa osana Euroopan talousaluetta ja muodostamalla niiden kanssa Pohjolan yhteisön.

Tästä syystä olen eroamistani katkerasti katunut. Näistä asioista saa perusteellista tietoa teoksestani ”Itsenäisen Suomen puolesta”, joka on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.  

                                                                 x  x  x

Vuoden 1990 jälkeen Keskustassa on suoritettu toinen toistaan erikoisempia puheenjohtajan valintoja.

Vuonna 1990 puheenjohtajaksi valitun Esko Ahon suhteen kävi samoin kuin Juha Sipilän: molemmat ryhtyivät hallituksessa toteuttamaan aivan toisenlaista poliittista linjaa kuin olivat ennen valintaansa luvanneet.   

Esko Aho vei puolueen jäsenten ja kannattajien tahdon vastaisesti Suomen Euroopan unionin jäseneksi. Tämän vuoksi Keskusta koki pahan tappion vuoden 1995 eduskuntavaaleissa ja joutui oppositioon.

Esko Ahon ajama työreformi pilasi vuoden 1999 eduskuntavaalien tuloksen, ja Keskustan paitsioasema jatkui.

Kolmas peräkkäinen Esko Ahon kokema valtiollisten vaalien tappio toteutui vuoden 2000 presidentinvaaleissa.

Niiden jälkeen Aho menetti motivaationsa. Kesän puoluekokouksessa hän valitutti itsensä puheenjohtajaksi, ja lähti sen jälkeen opintomatkalle Yhdysvaltoihin.

”Liberaalijoukkueen” ehdokas sijaisjohtajaksi oli Maria-Kaisa Aula. Anneli Jäätteenmäki kuitenkin voitti hänet tiukassa äänestyksessä.   

                                                                 x  x  x

Vuoden 2002 Hämeenlinnan puoluekokouksessa ”joukkueen” ehdokas Keskustan johtoon oli Olli Rehn. Hän kuitenkin hävisi äänestyksessä Anneli Jäätteenmäelle. Minä tulin kolmanneksi ja Matti Vanhanen neljänneksi.

Hämeenlinnan kokouksen edellä Matti Vanhanen julkaisi kirjasen ”Vaikeita valintoja”. Siinä hän asetti kyseenalaiseksi Keskustan pyrkimisen Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Matin mukaan Keskusta voi päästä hallitukseen myös kolmannelta tai neljänneltä sijalta, jos sillä on hyvät suhteet muihin puolueisiin ja erityisesti sosialidemokraatteihin, joista oli hänen mukaansa tullut Suomen puoluekentän keskusvoima.

Vanhanen esitti julkisuudessa jopa sitä, että Keskustan olisi tullut jo ennen seuraavia eduskuntavaaleja ilmoittaa hyväksyvänsä Paavo Lipposen pääministeriksi, vaikka SDP ei olisikaan suurin puolue.

Anneli Jäätteenmäki oli toista mieltä. Hän haastoi demarit erityisesti alue- ja ulkopolitiikassa. Vaalitaistelun loppusuoralla syntyi raju vastakkainasettelu Suomen suhtautumisesta Irakin sotaan.

Keskusta nousi suurimmaksi puolueeksi. Erityisen hyvä oli menestys Helsingissä ja Uudellamaalla. Näistä vaalipiireistä Keskusta sai yhteensä ennätysmäiset seitsemän kansanedustajaa. Nyt heitä on kaksi.

Vaalien jälkeen muodostettiin Anneli Jäätteenmäen johtama punamultahallitus.

SDP:n vaatimuksesta Jäätteenmäki joutui kuitenkin pian eroamaan pääministerin paikalta. Hän olisi säilyttänyt paikkansa, jos oma puolue olisi häntä yksituumaisesti tukenut.

                                                                 x  x  x

Anneli Jäätteenmäen jälkeen pääministeriksi nousi puolustusministeri Matti Vanhanen.

Anneli halusi jatkaa Keskustan puheenjohtajana, mutta ”joukkue” torjui tämän ajatuksen. Vanhanen valittiin ylimääräisessä puoluekokouksessa myös puolueen puheenjohtajaksi. 

Tämä tuo mieleen kuluneen kesän tapahtumat. Se ei joillekuille riittänyt, että Katri Kulmuni erosi hallituksesta. Hänet pitää syrjäyttää myös puheenjohtajan paikalta.

Myös Matti Vanhasen seuraaja puheenjohtajaksi ja pääministeriksi valittiin poikkeusjärjestelyin.

Vuoden 2009 lopulla Vanhanen yllättäen ilmoitti, että hän eroaa Keskustan puheenjohtajan tehtävästä seuraavan kesän puoluekokouksessa. Seuraajakseen Matti oli valmentanut Paula Lehtomäkeä tai Mari Kiviniemeä.

Kun Lehtomäki kieltäytyi, ”joukkue” keskitti voimansa Kiviniemen taakse.

Lahdessa se valtasi kaikki avainpaikat. Mari Kiviniemen rinnalle puolueen johtoon valittiin varapuheenjohtaja Annika Saarikko ja puoluesihteeri Timo Laaninen. Jarmo Korhonen ja Antti Rantakangas saivat väistyä.

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Keskusta koki siihenastisen historiansa suurimman vaalitappion.

Tappion jälkeen ”joukkue” jatkoi samalla linjalla.

Puolueen puheenjohtajan toivomuksesta ryhmän johtoon valittiin Kimmo Tiilikainen, vaikka enemmistö oli Mauri Pekkarisen kannalla. Mauri aiottiin syrjäyttää myös talousvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä valitsemalla siihen Paula Lehtomäki. Tästä sentään luovuttiin.

Presidenttiehdokkaaksi ”joukkue” ajoi Olli Rehniä, joka oli Brysselistä antamillaan ”neuvoilla” syventänyt puolueen vaalitappiota. Olli ei kuitenkaan rohjennut lähteä jäsenvaaliin.    

Elokuun mielipidemittauksissa puolueen kannatus oli vajonnut 12 prosentin tuntumaan.  

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa puolue kuitenkin vastoin sen johdon tahtoa pelastettiin.

                                                                 x  x  x

Vuoden 2015 vaaleissa Matti Vanhanen palasi eduskuntaan. Ministeriksi Sipilän hallitukseen hän ei lähtenyt, mutta taisi vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, että Anne Berner tuli valtioneuvoston jäseneksi.  

Kimmo Tiilikaisen siirryttyä hallitukseen Matti Vanhanen valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Tästä tehtävästä hän erosi ryhtyessään hoitamaan kampanjaansa vuoden 2018 presidentinvaaleissa.

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keskusta koki kaikkien aikojen suurimman vaalitappion. Kannatus putosi 13.8 prosenttiin. Puolueiden suuruusjärjestyksessä Keskusta putosi neljänneksi.

Romahduksen jälkeen Keskustan olisi tietysti pitänyt jäädä sivuun hallituksesta, selvittää tappion syyt ja palauttaa äänestäjien luottamus puolueeseen.

Keskustassa vuodesta 2010 valtaa käyttänyt ”joukkue” päätti kuitenkin toteuttaa ”Vanhasen doktriinia” ja vei puolueen SDP:n vetämään hallitukseen.

Houkutus tähän oli suuri, kun Keskustalle tappiosta huolimatta tarjottiin peräti viisi ministerin paikkaa ja eduskunnan puhemiehen tehtävä. Mukana tuli valtava määrä hyväpalkkaisia avustajan tehtäviä.

Oli hirvittävä virhe, että Keskusta lähti tappionsa jälkeen kantamaan vastuuta hallitukseen, jonka punavihreää linjaa omat kannattajat vierastavat ja joka ei näytä kykenevän vastuulliseen talouspolitiikkaan.

Hallitukseen osallistuminen ei ollut välttämätöntä. Enemmistöhallitus olisi saatu aikaan ilman Keskustaa. Mahdollisuutta keskustan ja oikeiston enemmistöhallituksen muodostamiseen ei edes selvitetty. 

Keskustan kannatus on pudonnut eduskuntavaalien 13.8. prosentista kymmenen tuntumaan. Viimeisimmässä mielipidemittauksessa Keskusta oli viidennellä sijalla.

Tästä syytetään viime syyskuussa puheenjohtajaksi valittua Katri Kulmunia, vaikka ilmiselvä syy alamäkeen on punavihreän hallituksen politiikassa, johon osallistumista Kulmuni oli vastustanut.

                                                                 x  x  x

Kirjoitin toukokuun 21. päivänä blogin, jossa esitin, että Suomeen on saatava kaikkien puolueiden hätätilahallitus. Seuraavan päivän kirjoituksessani huomautin, että Hätätilan uhatessa ei ole varaa politikointiin.

Palasin asiaan sen jälkeen kun Katri Kulmuni oli eronnut hallituksesta ja valmistauduttiin valitsemaan hänen seuraajaansa valtioneuvoston jäseneksi. Kesäkuun 7. päivänä julkaisemassani blogissa Kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen ehdotin, että valintakokousta siirrettäisiin, jotta seuraavana lauantaina kokoontuva puoluevaltuusto voisi käsitellä laajemminkin puolueen osallistumista hallitukseen.

Yhteistyölle voitaisiin ehkä asettaa uusia ehtoja nyt kun olosuhteet olivat täysin muuttuneet ja puolueen kannatus romahtanut. Harkittavana olisi voinut olla jopa hallituksesta vetäytyminen.

Kysyin: ”Eikö näissä oloissa olisi viisasta harkita sitä, että Keskusta päättäisi vetäytyä nykyisestä hallituksesta ja avaisi tätä kautta tien kaikkien puolueiden hätätilahallitukseen? Tämä olisi poikkeuksellista, mutta hätätilan uhatessa perusteltua.”

”Joukkuetta” ja sen tuella ”henkilökohtaisia hillotolppia” saaneita tämä näköala kauhistutti.

Valtiovarainministeriksi kiirehdittiin valitsemaan Matti Vanhanen.

Tämä oli luonnoton ratkaisu. Matti siirtyi valtiollisen järjestelmämme arvostetulta kakkospaikalta työlääseen riviministerin tehtävään. Nyt Vanhanen on jo ehtinyt terveyteensä vedoten ilmoittaa, ettei hoida ministerin tehtävää koko vaalikauden ajan.

”Joukkue” tarvitsi hallitukseen takuumiehen, joka ajaa läpi Keskustalle vaikeat punavihreän hallituksen ratkaisut. Niiden joukossa on EU:n elvytysvälineen hyväksyminen, joka on perussopimuksen vastainen ja jonka hyväksyminen rikkoisi Suomen perustuslakia.  

Nykyinen hallitus aiotaan pitää pystyssä hinnalla millä hyvänsä.

                                                                 x  x  x

Matti Vanhasen valinta valtiovarainministeriksi ei kuitenkaan riittänyt. 

Helsingin Sanomien 6.8. julkaisemassa haastattelussa Annika Saarikko paljasti sen, että syynä hänen puheenjohtajaehdokkuuteensa ei ollut ainakaan ensi sijassa huoli puolueen kannatuksesta ja usko omiin kykyihinsä sen kohentamiseen.

Syynä ehdokkuuteen oli huhuihin perustuva pelko, että Katri Kulmuni johdattaisi Keskustan oppositioon!

”Joukkue” tukijoineen pitää tiukasti kiinni omista ”henkilökohtaisista hillotolpistaan”.

Tahto Annika Saarikon saamiseksi Keskustan johtoon ja nykyhallituksen takuunaiseksi on niin vahva, että Oulun puoluekokous pyritään korona-kriisistä huolimatta järjestämään jopa pelaamalla Uhkapeliä terveyden kustannuksella, kuten 9.8. julkaisemassani blogissa kirjoitin.

Kaikkien puolueiden hallitukseen Keskusta saisi eduskunnan nykyisten voimasuhteiden perusteella kolme toisarvoista ministerinpaikkaa ja menettäisi paikkansa eduskunnan puhemiehistössä.

Tämän rinnalla pitäisi kuitenkin pohtia, mikä on vaihtoehto.

Keskustan kannatus on nyt kymmenen prosentin tasolla. Ellei kannatusta kyetä tuntuvasti kasvattamaan, puolue kilpailee seuraavissa eduskuntavaaleissa Vihreiden kanssa viidenneksi suurimman puolueiden asemasta tai jopa Vasemmistoliiton kanssa kuudennesta sijasta.

”Vanhasen doktriinin” mukaan näiltäkin sijoilta hallitukseen voi päästä, kun hyväksyy muiden saneleman ohjelman ja tyytyy pariin toisarvoiseen ministerin paikkaan.

Tähänkö Keskustaa ollaan viemässä?

                                                                 x  x  x

Näitäkin asioita käsiteltiin eilen esitetyssä Alfa-TV:n Dosentti-ohjelman haastattelussa. Se tulee uusintana tänään klo 15.30 ja perjantaina klo 11. Kannattaa katsoa.       

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja