Pääkirjoitus 11.6.2020

Tappurainen tuppuraisen takuumieheksi

 

Paavo Väyrynen

 

Korona-kriisin keskellä 7.5. kirjoittamassani blogissa ”Perimmäisten kysymysten äärelle” kehotin perehtymään aatteeseen ja filosofiaan. Tässä tarkoituksessa latasin kotisivuni kirja-arkistoon (paavovayrynen.fi/Kirja-arkisto) kolme aikaisemmin julkaisemaani teosta.

Tärkein näistä kirjoista on vuonna 1989 ilmestynyt ”Yhteinen tehtävämme”. Siinä tukeudun erityisesti Georg Henrik von Wrightiin, joka on kaikkien aikojen merkittävin suomalainen filosofi.

Kirjassaan ”Tiede ja ihmisjärki” von Wright osoitti, että ihmiskunnan kehitystä eivät ohjaa meidän todelliset tarpeemme vaan talouden ja tekniikan muodostama teknosysteemi.

Ihminen ei aina tarvitse kaikkea mitä hän toivoo eikä toivo kaikkea mitä tarvitsee. Teknosysteemi kykenee luomaan ihmisille uusia tarpeita, joiden tyydyttäminen vahingoittaa ihmistä itseään ja luontoa.  

Teknosysteemi on ohjannut kehitystä sekä kapitalistisissa että sosialistisissa yhteiskunnissa. Kehityksen perustana ovat olleet materialistiset arvot, pyrkimys aineellisen elintason mahdollisimman nopeaan kohottamiseen.

Tämä on johtanut muun muassa yhteiskuntien keskittymiseen - suurkaupunkien kasvuun ja maaseudun autioitumiseen. On syntynyt pahoja mielenterveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia.

                                                                 x  x  x

Korona-viruksen synnyttämä kriisi herätti meidän monien mielessä toivon, että ihmiskunnan kehityksen suunta alkaisi muuttua aikaisempaa terveemmäksi. Ainakin aluksi olemme joutuneet pahan kerran pettymään.

Hallituksen julkaisema lisäbudjetti ja siihen kytketyt MAL-sopimukset osoittavat, että ainakin Suomessa pyritään jyräämään vanhoissa raiteissa. Samaa Suomi ajaa myös Euroopan unionin päätöksenteossa.

Lisäbudjetilla pyritään entisestään kiihdyttämään yhteiskuntamme alueellista keskittämistä.

Helsingin seudulla tavoitteena on 200 000 uuden asunnon rakentaminen tällä vuosikymmenellä. Myös muille suurimmille kaupungeille on asetettu kovat kasvutavoitteet. 

Keskittymistä kiihdytetään tukemalla investointeja paikallisliikenteeseen ja suurimpien kaupunkien välisiin rautatieyhteyksiin. Suurkaupunkien joukkoliikennettä tuetaan. Asuntomäärärahat keskitetään suurimpiin keskuksiin.

Toinen onneton suuntaus on kansantaloudelle ja työllisyydelle vahingollisen ilmastopolitiikan edistäminen.

Teknosysteemi on ottanut keskeiseksi tehtäväkseen tukea ilmastopolitiikkaa, jonka tieteellinen perusta on hyvin heiveröinen. Arvoja ja elämäntapaa ei ole tarpeen muuttaa, kun ilmastonmuutosta uusiutumattomiin luonnonvaroihin perustuvilla kovilla investoinneilla hidastetaan!  

EU:n voimavarat ja myös korona-elvytys suunnataan ”viherelvytykseen” (Green Deal), jonka kautta yhteisiä varoja siirretään ja jaetaan cityvihreän ympäristöpolitiikan tueksi. Suomessa on kehitetty suuruudenhullu suunnitelma hiilineutraaliuden toteuttamiseksi maailman kärkimaiden joukossa.

Cityvihreiden ja teknosysteemin kehittämä ilmastopolitiikka on pahassa ristiriidassa ympäristöllisesti kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Se perustuu ajatukseen, että kovalla teknologialla siirrytään uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvasta luonnonmukaisesta yhteiskunnasta kohti uusiutumattomiin luonnonvaroihin nojautuvaa keskittynyttä teknoyhteiskuntaa.

Tätä kehitystä hallituksen lisäbudjetti pyrkii edistämään. Siihen kuuluvat muun muassa raideliikenteen ja akkuteollisuuden voimakas edistäminen ja investoinnit alkuperäisen luonnon suojelemiseen.     

                                                                 x  x  x

Valtiovarainministerin vaihtuminen vauhdittaa Suomen sitoutumista EU:n jälleenrakennusrahaston toteuttamiseen.

Katri Kulmuni on suhtautunut rahastoon hyvin epäillen. Tämä asenne tuli esille jo aikaisemman tukipaketin käsittelyn yhteydessä. Sama oli silloin Sanna Marinin suhtautumistapa. Niinpä kirjoitin 27.3. blogin ” Kiitos, Sanna Marin ja Katri Kulmuni!”.

Matti Vanhanen on toista maata. Hän sitoutui federalistiseen Eurooppa-politiikkaan jo ennen ensimmäistä ministerikauttaan EU:n tulevaisuuskonventin jäsenenä. Hän oli avainasemassa, kun Keskusta syksyllä 2001 luopui isänmaallisesta Eurooppa-politiikastaan ja siirtyi tukemaan Paavo Lipposen EU-linjaa.

Kun Matti Vanhanen keväällä 2007 pyysi minua toisen hallituksensa ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi, hän sanoi, että hän sitten hoitaa Eurooppa-politiikan. Tähän minun oli tyytyminen. Yksityiskohtiin pystyin toki EU-ministerivaliokunnan jäsenenä jonkin verran vaikuttamaan.    

Marinin hallituksessa on ollut erilaisia näkemyksiä Eurooppa-politiikasta. Aivan omalla ulottuvuudellaan on ollut Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen, joka on Alexander Stubbin tasoinen EU- ja euro-uskovainen.

Matti Vanhasesta Tuppurainen sai vahvan liittolaisen: tappurainen tuli tuppuraisen takuumieheksi. Marinin hallituksen kieltä käyttäen: Matti veron maksajien piikkiin takaa ja Tytti EU:n kautta jakaa.

Matti on jo esitelmöinyt eduskunnassa ja julkisuudessa siitä, että rahaston tukeminen suomalaisten veronmaksajien varoista koituu Suomen omaksi hyödyksi, kun kysyntä meidän tärkeillä vientialueilla vahvistuu.

Kuten 29.5. julkaisemassani blogissa ”Eihän tässä ole mitään järkeä” osoitin, tässä on kaksi pahaa ajatusvirhettä.

Ensiksikin velkarahan syytäminen ylivelkaantuneisiin maihin ei elvytä niiden taloutta. Todellinen elpyminen alkaisi, kun euroalue saataisiin hallitulla tavalla puretuksi. Mutta tästähän Matti ei suostu edes keskustelemaan.

Toiseksi: jos velkarahaa kuitenkin halutaan käyttää talouden tukemiseen, on parempi, että jäsenmaat ottavat itselleen enemmän velkaa ja päättävät itse sen käytöstä. Yhteisesti on järkevää rahoittaa lähinnä rokotteen kehittämistä ja varautumista viruksen toisen aallon hoitamiseen yhteishankintojen avulla.  

Entinen europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski on vaatinut, että Keskustan puoluekokouksen tulee ottaa kantaa Suomen osallistumiseen elvytysrahastoon. Se on ristiriidassa sekä EU:n perussopimuksen että Suomen perustuslain kanssa. Olen samaa mieltä.

Puoluekokouksen tulee ottaa kantaa myös siihen, hyväksyykö se hallituksen alue- ja ympäristöpoliittisen linjan. 

  

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja