Pääkirjoitus 10.9.2020

Pohjantähti nousee turvaamaan Suomen itsenäisyyttä

 

Paavo Väyrynen

 

Eilen oli surun ja murheen päivä. Euroopan unionin elpymisvälineestä käyty eduskuntakeskustelu osoitti, kuinka välinpitämättömästi suurin osa kansanedustajista suhtautuu Suomen itsenäisyyteen.

Eilinen keskustelu toi elävästi mieleen tapahtumat syksyllä 1994.

Eduskunnassa käsiteltiin silloin sopimusta Suomen liittymiseksi Euroopan unioniin. Kansanäänestyksen jälkeen Esko Ahon johtama hallitus yritti ruhjoa sen läpi eduskunnan ennen Ruotsin kansanäänestystä. Jarrutuskeskustelun avulla saimme siirretyksi lopullisen äänestyksen sen yli.

Ruotsissa kansan enemmistö vastusti oman maansa jäsenyyttä. Siellä ei kuitenkaan kerrottu, että Suomessa odotettiin Ruotsin ratkaisua. Kansaa sumutettiin väittämällä, että Suomi joka tapauksessa liittyy. Tällä tavoin niukka enemmistö saatiin jäsenyyden kannalle.

Ruotsin sitovan kansanäänestyksen jälkeen eduskunta hyväksyi Suomen jäsenyyssopimuksen.

Ennen äänestystä minun oli määrä tehdä ehdotuksia perusteluja koskeviksi muutoksiksi. Kansanedustaja Juhani Alaranta oli luvannut niitä kannattaa. Viime hetkellä hän kuitenkin puolueen ja eduskuntaryhmän johdon painostuksen vuoksi perui lupauksensa.  

Kerron tästä teokseni ”Itsenäisen Suomen puolesta” sivulla 216. Viereisellä sivulla on luettelo jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan äänestäneistä Keskustan kansanedustajista. Kovasta painostuksesta huolimatta 24 puolueen 55 kansanedustajasta vastusti jäsenyyttä.     

                                                                 x  x  x

Kolme vuotta myöhemmin ratkaistiin Suomen liittyminen euroalueeseen. Siihen liittynyttä poliittista kamppailua kutsun teoksessani ”Jatkosodaksi” Suomen itsenäisyyden puolesta.

Euroon Suomen veivät perustuslakia rikkoen Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö. Ei järjestetty kansanäänestystä. Eduskunnalle ei annettu edes lakiehdotusta. Euroon mentiin tiedonantomenettelyä käyttäen. Kerron tästä mm. 12.4.2020 julkaisemassani blogissa ”Perustuslaki Suomen turvaksi”.

Eduskunnassa Keskusta vastusti euroon siirtymistä. Esko Aho kuitenkin keplotteli ja viivästytti Keskustan ylimääräisen puoluekokouksen järjestämistä niin pitkään, että Suomen euroon liittyminen oli siihen mennessä jo käytännössä ratkaistu. Tästäkin kerron teoksessani ”Itsenäisen Suomen puolesta”.

Teokseni viimeisessä luvussa ”Vaaran vuodet” kirjoitan siitä, että yhtenäisvaluutta euroon siirtyminen johtaa väistämättä EU:n kehittymiseen liittovaltioksi. Kirjoitan siitä, millaista Suomen EU-politiikan tulisi olla, jotta unioni ei kehittyisi keskittyneeksi ylikansalliseksi liittovaltioksi, vaan sellaiseksi hajautetuksi liittovaltioksi, jossa jäsenmaiden laaja itsenäisyys voisi säilyä.

Nyt olemme keskellä pahimpia vaaran vuosia. Monet asiantuntijat ovat arvioineet, että EU:n elvytysväline on pahin uhka jäsenmaiden itsenäisyydelle sen jälkeen, kun euroalue perustettiin. Jotkut ovat pitäneet sitä jopa saman veroisena.

Eilinen keskustelu osoitti, että suurin osa kansanedustajista ei tätä ymmärrä tai ei tästä välitä.       

Eilisessä keskustelussa vain yksi Keskustan kansanedustaja, Hannu Hoskonen, ilmoitti vastustavansa elpymisvälinettä.

Puolueen johdon puolesta uusi varapuheenjohtaja Markus Lohi riensi elvytysvälinettä kannattamaan. Hän myönsi, että paketti ei mahdu perussopimukseen, mutta Suomi ei voinut sitä hänen mielestään kaataa. ”Ne, jotka vastuuta kantavat, tietävät, että me emme voi tuhota suomalaista vientiteollisuutta.” Perustelu ei ollut alkuunkaan kestävä.

Eilisen keskustelun pohjanoteeraus oli Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro. Se osoitti, että puolue on valmis myymään lopunkin Suomen itsenäisyyden ja tuhoamaan maamme talouden saadakseen EU:sta kuviteltua sotilaallista turvaa Venäjän muodostamaa kuviteltua uhkaa vastaan. Natoonkin pitäisi päästä.

Kokoomuksessa ei muisteta Juho Kusti Paasikiven geopoliittisia opetuksia eikä hänen neuvoaan, ”ettei kuolemanpelosta pidä itsemurhaa tehdä”.

                                                                 x  x  x

Mainitsen yllä nimeltä kolme Keskustan kansanedustajaa, joista kaksi – Juhani Alaranta ja Markus Lohi - kuuluvat suuresti arvostamaani lestadiolaiseen herätysliikkeeseen.

Näiden kahden henkilön kautta avautuu se perustavanlaatuinen muutos, joka tämän liikkeen yhteiskunnallisessa roolissa on tapahtunut.

Tätä kirjoittaessani korostan tietäväni, että lestadiolainen liike on puoluepoliittisesti sitoutumaton, eikä siihen lukeutuvilla poliitikoilla ole valtakirjaa toimia sen puolesta. Tosiasiassa heillä on kuitenkin ollut ja on suuri vaikutus Keskustan päätöksentekoon eri tasoilla.        

Sotien jälkeen lestadiolaistaustaiset poliitikot olivat avainasemassa, kun Urho Kekkonen ensin johdatti puolueen Paasikiven linjalle ja taisteli sitten väsymättä Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolesta.

Lestadiolaisen liikkeen valtavirta tuki loppuun saakka Kekkosen työtä poliitikkona ja valtiomiehenä. Kysymys oli ulkopolitiikan lisäksi myös sisäpolitiikan linjasta: ”köyhän asian ” ajamisesta, maaseudun ja maakuntien puolustamisesta, yrittäjyydestä ja terveen talouspolitiikan toteuttamisesta.

Sain aikanaan lestadiolaistaustaisten poliitikkojen vahvaa tukea omalle nousulleni puolueen johtoon ja vaikealle työlleni sen palauttamisessa Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tämä tuki jatkui senkin jälkeen, kun olin luopunut puheenjohtajan tehtävästä. Tämä näkyi sekä presidentinvaaleissa että euro- ja eduskuntavaaleissa.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa jakoi lestadiolaistaustaisten poliitikkojen rintamaa. Valtaosa jatkoi Juhani Alarannan tapaan Kekkosen linjalla ja puolusti Suomen itsenäisyyttä ja puolueettomuutta. Osa harhautui väitteisiin, että liittyminen oli tarpeen Suomen turvallisuuden vuoksi.

Lestadiolaistaustaisten poliitikkojen rooli muuttui ratkaisevalla tavalla vuoden 2010 Lahden puoluekokouksen yhteydessä. Silloin syntyi liittoutuma, joka avasi liberaalijoukkueelle tien yksinvaltaan. Johtoon nousivat Mari Kiviniemi, Annika Saarikko ja Timo Laaninen. Antti Rantakangas ja Jarmo Korhonen saivat väistyä. Tapani Tölli nousi Kiviniemen tilalle kuntaministerin tehtävään.

Jatkoa seurasi kaksi vuotta myöhemmin Rovaniemen puoluekokouksessa, kun Juha Sipilä nousi puheenjohtajaksi. Vuoden 2015 hallitusratkaisun yhteydessä kaikki valta siirtyi hänen johdollaan liberaalijoukkueen käsiin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikankin linja muuttui. Juha Sipilä ryhtyi yhdessä Ranskan johdon kanssa ajamaan EU:n kehittämistä sotilasliitoksi.

Liittoutuman olemassaolo on pyritty kiistämään, mutta Oulun puoluekokouksessa se jälleen näytti voimansa, kun Annika Saarikko nousi puheenjohtajaksi ja Markus Lohi varapuheenjohtajaksi. (is.fi/kotimaa 9.9.2020)        

                                                                 x  x  x

Sen jälkeen, kun olin vuonna 1990 luopunut Keskustan puheenjohtajan tehtävästä, jouduin heti liberaalijoukkueen kampitettavaksi. Alkuvaiheista olen kertonut kirjassani ”On muutoksen aika 2”.

Sitten seurasi taistelu Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa ja euroalueessa. Näitä asioita käsittelen teoksessa ”Itsenäisen Suomen puolesta”.

Myöhemmistä vaiheista kerron mm. kirjoissani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”, ”Suomen linja” ja ”Yhteinen vuosisatamme”.    

1990-luvun lopulla jouduin toteamaan, että en pystynyt enää vaikuttamaan Keskustan politiikkaan.

Silloin ryhdyin toimintaan puoluepolitiikan ulkopuolella. Perustin Pohjantähti-opiston ja Politiikan korkeakoulun. Ryhdyin julkaisemaan Pohjantähti-lehteä.

Nyt on sama tilanne kuin runsaat kaksi vuosikymmentä sitten. En ole pystynyt enkä pysty vaikuttamaan Keskustan politiikkaan. Kaikkeni olen yrittänyt.

Niinpä palaan Pohjantähti-hankkeiden pariin. Avainasemassa on Pohjantähti-opiston kannatusyhdistys.

Yhdistys perustettiin alun perin ylläpitämään Pohjantähti -opisto -nimistä puoluepoliittisesti sitoutumatonta koulutus- ja kulttuurikeskusta Keminmaan Pohjanrannassa. Toimitiloiksi hankimme Vuokon kanssa omistukseemme Kemin kaupungin entisen vanhainkodin.

Kannatusyhdistys haki ylläpitolupaa kansanopistolle, joka antaisi kansainvälisyyskasvatusta ja Eurooppa-koulutusta. Hakemus hylättiin.

Pohjanrannan tilojen käytössä sen tilalle tuli lastensuojelutyö, aluksi vuokranantajana ja sitten oman yrityksen puitteissa.

Kun lastensuojelutyö oli saatu hyvään vauhtiin, yhdistys haki ylläpitolupaa kansanopistolle, joka antaa koulutusta sijaishuollossa oleville tai olleille ja muille erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Tähän saatiin kokeilulupa vuonna 2007 ja pysyvä lupa vuonna 2010. Nykyään opetusta annetaan pääasiassa Kemin kaupungissa.

Viime syksynä opiston toiminta päätettiin jakaa kahtia.

Pohjantähti-kansanopistolle on nimetty erillinen johtokunta. Sen va. rehtorina toimii Essi Ojanperä.  

Yleissivistävää koulutus- ja kulttuuritoimintaa sekä Pohjanrannassa että koko maassa toteuttaa Pohjantähti-keskus. Keskuksen johtajana toimii yhteiskuntatieteiden ja kasvatustieteen maisteri Susanna Junttila.

Susanna Junttila on aikaisemmin avustanut minua Euroopan parlamentin työssäni. Viime vuosina hän on toiminut kansanedustajien avustajana. Susanna on Rovaniemen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

Pohjantähti-keskus ryhtyy jatkamaan sitä työtä, joka opiston toiminnan vuonna 1998 alkaessa käynnistettiin. Tärkeintä on kansainvälisyyskasvatus ja Eurooppa-koulutus, toiminta Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden puolesta.

Pohjantähti nousee turvaamaan Suomen itsenäisyyttä.   

Kirjoituksessa mainitut teokset ovat luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta.

Paavo Väyrynen

Päätoimittaja