PETER FRYCKMANIN VEROPOLITIIKAN JOHDOSTA

Mauri Nygård 11.5.2019

 

Veli Miettinen

 

Veropolitiikka ei suoraan kuulu Tähtiliikkeen viiden tärkeimmän vaatimuksen joukkoon, joten ehdokkailla sopii olla erilaisia näkemyksiä. Kuitenkin köyhän asian ajaminen tulee verotusta lähelle.

Peter Fryckmanin mielestä (Pohjantähti 6.5.2019) Suomi köyhtyy valtion veropolitiikan johdosta. No joo, meillähän suuret kansainväliset firmat voivat toimia veroja maksamatta, ja veronkiertoa edesauttaa Juha Sipilän kauden päätökset sallia omistusten pimittäminen ulkomaille. Eduskunta tämän nyt hyväksyi, vaikka Stubbin kaudella hylkäsi, ja pääministeri joutui silloin kiinni muunnellusta totuudesta. Mutta Peter ei tarkoittanut tätä.

Ei Peter tarkoittanut sitäkään, miten järjenvastaista – jos Suomen valtion etua ajatellaan – on ollut valtion omaisuuden halpamyynti ja väliin jopa lahjoittelu ja hyvin usein ulkomaille. Lypsäviä verotettavia lehmiä on paljon poissa, ja samoin niiden halu kehittää uutta tuotantoaan Suomessa ja Suomea varten. Ennen Suomeen veroa maksanut ei ison konsernin osana enää ehkä maksa, sillä verosuunnittelu on sallittua. Mutta ei Peter tästä kirjoittanut.

Peterin mielestä ongelma on se, että verotus kiristyy kaikissa muodoissaan ja erityisesti yritysverotus. Vilahtaa Peterillä myös vaatimus maltillisiin palkkaratkaisuihin ja yli viisinkertaiseksi mitoitettu julkinen sektori.

Huh! Muisteleekohan Peter presidentti Niinistön puhetta, jossa tämä kauhisteli, että julkinen sektori muodostaa 58 prosenttia bruttokansantuotteesta? Mediahan herkutteli tällä sosialismilla hyvät tovit. Heikosti jäi koskaan korjaamatta, että Sauli Niinistöllä oli liioittelukerroin lähellä kolmea.

Verotus tietenkin elää vuodesta ja hallituksesta toiseen, mutta pitemmän ajan trendi on ollut juuri Peterin toivoma. Alas on menty ja valtio ja julkiset palvelut sen mukana. Näin on samalla heikennetty julkisen sektorin suhdanteita tasoittavaa kysyntää ja investointeja. Moni pienyrittäjä ja vähän suurempikin on siitä kärsinyt, mutta Peter näkee asian toisin.

Moni yrittäjä ja oikeistopoliitikko on esittänyt, että raha julkiselle sektorille menee kuin Kankkulan kaivoon, kansantalouden kannalta.

Tämänkin voi nähdä päinvastoin. Julkiset palkat ja julkiset investoinnit, ylipäätään julkisen sektorin tekemä työ synnyttää kansantalouteen yhtä suuret kerrannaisvaikutukset kuin yksityisellä puolella tehty. Ehkä jopa suuremmat, sillä julkisen puolen raha poikii paljon kysyntää Suomen rajojen sisällä. Mihin sen sijaan menivät vaikka viime vuoden ennätyssuuret osingot?

Tietenkin hyvä EU pakottaa nykyisin julkisen puolen sellaiseen kilpailutusruljanssiin, että siitä sitten siirtyy rahaa tarpeettomassa määrin myös ulkomaille.

Suuri harppaus hyvätuloisten verotuksen alentamisessa tapahtui vuonna 1993 Esko Ahon (kesk) hallituksen toimesta, kun perustettiin erillinen alhainen veroluokka pääomatuloille ilman progressiota. Sama kehitys on jatkunut hallituksista riippumatta. Työ- ja elinkeinoministeriön virkamies laski vuoden 2008 paikkeilla, että nyt kerätään noin 9 miljardia vähemmän veroja kuin vuosituhannen alun veroasteella kerättäisiin. Valtion budjetti on 55 miljardin luokkaa. Tuota taustaa vasten puheet kestävyysvajeesta ym ovat bluffia. Kuten moni muukin asia. Ja esimerkiksi hoitoalan ongelmat tahallisia – jotta yksityistettäisiin.

Tuollainen veronalennus ei ehkäissyt meitä toiselta integraatiolamalta. Lamahan alkoi pankkien kriisinä, mutta jatkui pitkään ylivahvan valuutan luoman tilanteen takia. Euron arvo suhteessa dollariin oli noussut ääriarvojen mukaan laskien 94 %. Sellainen palkankorotus on vähän eri luokkaa kuin palkankorotusneuvotteluissa esiintyvät prosentit ja kymmenykset.

Valuutan luomasta ongelmasta Peter Fryckman ei tullut maininneeksi. Kyseessähän on käytännössä Saksan Markka, jota me olemme pakotetut käyttämään. Tulos, että euroalueella talous kasvaa 1,5 %:n tasolla, euron ulkopuolella 2,5 %:n. Ruotsikin on lamamme aikana kasvattanut talouttaan 20 prosentin verran.

Koimme vahvasta valuutasta ja eurosta johtuneen integraatiolaman myös 90-luvun alussa. Euron sisäänpääsyehdot eivät sallineet tarpeellista devalvoimista, ja rahan pitämiseksi maassa korot piti nostaa pilviin; ja siitä se ensimmäinen lama syntyi.

Joissakin kohdin olen samaa mieltä Peterin kanssa. Suomen verotus ei sisällä kasvuun ja innovointiin kannustavia tekijöitä. Meillä kannattaa jakaa yrityksen voitto osinkoina. Pörssiyhtiöiden kohdalla noin puolet siitä taitaa mennä suoraan ulkomaisten omistajien tileille, ja ulkomaille mahtaa kulkeutua hyvä osa siitä toisestakin puolesta.

Voi hyvin myös yhtyä huoleen sukupolvenvaihdosten kalleudesta. Pitää olla eri veroluokat tuotannollisen toiminnan perimiselle ja perijälle kuin esimerkiksi pankkitalletuksille. Kokonaan en perintöveroakaan poistaisi, sillä meillähän on tarve korottaa hyvätuloisten veroja.

Peter pitää Suomea raaka-aineköyhänä maana ja halajaa erityisiä kilpailuetuja. Ensinnäkään Suomi ei ole raaka-aineköyhä, ja koulutus on kilpailuetumme, vaikka Sipilän hallitus sitäkin turmeli. Koulutukseen liittyen voin röyhistellä rintaani, sillä punastumatta voin sanoa tuoneeni ammattikorkeakoulun Suomeen.

Erityinen etu on myös lähellä oleva iso naapuri, jonka kanssa pääsemme kunnolla yhteistyöhön, kunhan sanoudumme irti pakotesodasta ja Natosta ja kaikista provosoinneista.

Kaikkinensa oma raha, poliittinen itsenäisyys ja puolueettomuus ovat erityisiä etuja, joista olemme saaneet nauttia. Tuo tila tulee palauttaa.

Vaan on niitä vielä muitakin etuja: monipuolinen kielitaito ja naapurimaiden ihmisten ja organisaatioiden tuntemus. On mieto ilmasto, ja on vähäinen jokapäiväistä elämää haittaava korruptio.

On myös hyvä työmoraali koskien niin työntekijöitä kuin yrittäjiä. Kuitenkin kyseessä on kilpailu valmiin kakun jakamisesta. Yksi ihminen tai yritys ei ehdi vaikuttamaan näkyvästi 200 000-300 000 vuoden aikana rakennettuun kakkuun kuin korkeintaan tuhoamalla kaikkialla tehdyn työn ja innovaatioiden tulosta. Niinpä kukaan ei ole oman onnensa seppä. Yksinään kukaan ei ole yhtään mitään. Jokainen euro taskussasi tai tililläsi on lähes 10 000 sukupolven työn tulos. Joten koviin palkkoihin ei ole moraalista perustetta, ja verotuksella kohtuuttomuutta voidaan kohtuullistaa. Verorahoja tarvitaan hyvän yhteiskunnan investointeihin ja pyörittämiseen, sekä köyhän asian ajamiseen.

Hyvinvointivaltio oli poikkeus historiassa ja pääsi syntymään kommunismin pelosta. Nyt on menty entisiä aikoja kohden. On siirrytty median ja pääoman maailmankauteen, johon kuuluu sotabisneksen suuri valta, täydellinen vapaakauppa ilman perusteita, uusliberalismi ja hyvinvointivaltioiden ja valtioiden alasajo, hiljainen vallankumous. Alasajoon on tarvittu eriarvoistavaa veropolitiikkaakin. Tähtiliike on kaikkeen tähän vastareaktio, eikä se ole asiassaan yksin. Ihmisten pitää vaan oppia äänestämään sen asian puolesta, mitä kannattavat.

 

Mauri Nygård

Tähtiliikkeen euroehdokas 224

(Kunpa jokukaan lukisi vaalikonevastausten perustelut)