Kello käy

Tenho Tikkanen 

verotarkastaja vuodesta 1971, eläkkeellä 1.11.2003 lukien

 

Eilen illalla (30.3.2019) satuin katselemaan YLE:n toimittaja Maria Stenroosin Peter Fryckmanin haastattelun, mikä oli tehty vuoden 2011 EU-vaaleja varten. Haastattelu kesti 4 minuuttia. Olin yllättynyt miten toimittaja purki ivallisesti vihaansa ja asenteitaan maamme väärinkohdelluinta miestä kohtaan. Ivallisesti hymyillen ja pilkaten teki kysymyksensä, kun hänen olisi pitänyt tuo vaivainen neljän minuutin aika käyttää päälle puhumatta ehdokkaan linjan selvittämiseen ja antaa ehdokkaalle rauha sanomansa esiintuomiseen.

Jos toimittaja tuntisi tämän oikeusvaltion todellisen tilan Fryckman-asiassa, toimittajan pitäisi ivallisen käytöksensä sijaan itkeä. Miltähän toimittajasta tuntuisi, jos hänen laillisesti omistamastaan osakesalkusta olisi valtion viranomaisen eli silloisen Pankkitarkastusviraston painostuksesta ja määräyksestä "varastettu" n. 50 miljoonaa rahaa ja toimittaja Stenroosia olisi verotettu ns. "Kourikauppoihin" liittyvästä KOP:n pääjohtajan käräjäoikeudessa tunnustamasta bulvaanityöstä. Summasta minkä KOP heitti kuin koiralle luun 49,5 miljoonaa markkaa 100 miljoonan sijasta. KOP siirsi nämä vakuudettomilla KOP:n lainoilla Fryckmanin ostamat SYP-osakkeet Kourille, jolla ei ollut tuolloin nimeksikään vakuuksia ja kuten tunnettua Kouri ajautui konkurssiin. Pankkitarkastusvirasto jätti selvittämättä, että Fryckman oli asettanut ottamilleen lainoille vakuudeksi koko omaisuutensa, eli n. miljardin lainoille n. 500 miljoonan markan arvoiset yhtiönsä osakkeet ja omaisuutensa.

Todelliset "Kourikauppojen" varojen peittelijät löytyvät aivan muualta kuin Fryckmanista. Korkein hallinto-oikeus kielsi Verohallituksen tarkastusyksikön johtaja Markku Hirvosta selvittämästä kuka oli "Kourikauppojen" todellinen edunsaaja. Kulvik tiesi ja kerskui julkisuudessa tietävänsä edunsaajat, mutta häntäkään ei verotettu eikä syytetty. Verot määrättiin sen sijaan KOP:n bulvaanille Fryckmanille, jolta pankki "varasti" viranomaisen määräyksestä suuren summan rahaa eli n. 50 milj. mk.

Verotuksessa on hyväksytty yleisesti periaate, että bulvaania ei veroteta, vaan todellista edunsaajaa eli tässä KOP:tä, jonka lukuun, eli siis pääjohtaja Lassilan toimeksiannosta Fryckman toimi. Olisin pitänyt hyväksyttävänä, mikäli verotus olisi kyseisessä tapauksessa kohdistettu yhtymälle Fryckman/KOP. Lainat, joita Fryckman käytti SYP-nurkkauksessa eivät olleet edes KOP:n kirjanpidossa, vaan ne oli otettu Kouri Kapital inc nimiin Kourin tietämättä, josta siitäkin löytyy todiste. Näistä lainoista ei KOP maksanut silloin voimassa olleen lain mukaista siirtoleimaveroa. Vastaavia lainoja paljastui maassamme 1990-luvun taitteissa niin paljon, että mikäli verotarkastajakollegani olisivat normaalikäytännön mukaan saaneet esittää lainmukaista maksuunpanoa, pankit olisivat joutuneet maksamaan siirtoleimaveroa 9,8 miljardia markkaa ja korotukset päälle. Pankit pelastettiin oikeusvaltiolle täysin vieraalla menettelyllä, säädettiin takautuva laki, jolloin pankeilta poistettiin takautuvasti siirtoleimaveron maksaminen. Tämän paljastaa Antti-Pekka Pietilä v. 2008 julkaisemassaan kirjassa "Pankkikriisin peitellyt paperit".

Nämä ns. "Kourikaupat" oli tehty v. 1988 lopulla. Tuossa vaiheessa oli luvallista järjestellä myyntitulo joko omistamiensa yhtiöitten välisen fuusion avulla tai ns. omien osakkeitten kauppojen avulla. Huomattakoon, että KOP oli virallinen meklari, joka olisi osakekaupalle tarvinnut Fryckmanin toimeksiannon, sitä KOP:llä ei ollut, vaan pankki omavaltaisesti teki osakkeitten myyntiä koskevat ratkaisut ja siirsi osakkeet Kourille, jolla ei ollut vakuuksia.

Toimin Uudenmaan veroviraston verotarkastajana ja vielä v. 1993 virasto jakoi ohjetta verovelvollisille, että tämä Frykcmanin valitsema menettely olisi ollut laillista. Tosin KHO kielsi menettelyn myöhemmin. Sellaisen ohjeen sai myös lähinaapurini sitä pyytäessään. Edullisin verotusmenettely olisi merkinnyt n. 3,5 miljoonan veroa, Fryckman maksoi kuitenkin oma-aloitteisesti jo n. 10. miljoonaa vuoden 1988 mukaista myyntivoittoveroa, mutta se ei riittänyt, vaan hänelle määrättiinkin 32.5 miljoonan verot, johon sisältyi korotuksia ja veronlisäyksiä. Kokonaan eri asia, on se, että jos ihmiseltä vietiin, eli rumasti sanottuna "varastettiin" virallisen pörssimeklarin toimesta 50 miljoonaa markkaa varoja, pitääkö tätä summaa ylipäätään käsitellä verotuksessa, ennen kuin vasta sitten kun todellinen omistus on selvillä, koska tämän asian käsittely oli Helsingin käräjäoikeudessa kesken. Olen nähnyt Helsingin käräjäoikeuden pöytäkirjan missä todetaan silloisen KOP:n pääjohtaja Lassilan todistaneen, että KOP:llä ei ollut toimeksiantoa ko. "Kourikauppoiksi" tunnettujen osakkeitten kaupalle.

Miltä toimittaja Maria Stenroosista oikeasti tuntuisi, jos häneltä olisi "varastettu" 50 miljoonaa. Hän olisi joutunut siitä todellisten edunsaajien sijasta maksamaan verot ja vielä kaiken päälle menettänyt kaiken n. 500 milj. markan arvoisen omaisuutensa ja kaiken päälle olisi istunut maamme pisimmän talousrikostuomion. Ja tuon seurauksena toimittaja Stenroos olisi vankilassa hakattu henkihieveriin ja että hän joutuisi jonkun vaalikeskustelua vetävän toisen toimittajan ivallisen käytöksen kohteeksi vaivaisen neljän minuutin vaalitentissä.

Jäin eläkkeelle 1.11.2003 ja olen tutustunut Fryckmanin asiaan vuoden 2004 jälkeen sekä pyrkinyt selvittämään mm. sen, mihin verotarkastuskertomukseen maksuunpano perustui ja miten veroasiaa siellä oli perusteltu. Fryckmanin omistamien yhtiöitten konkurssipesien hoitajat estivät minua tutustumasta pesien aineistoihin. Olen tutustunut kaikkeen muuhun käsiini saamaan Fryckmania koskevaan julkiseen materiaaliin, kaikkeen mitä löytyy niin käräjä- kuin hovioikeuksien arkistoista. Missään vaiheessa hänen varsinaista asiaansa ei näytä päästyn käsittelemään, vaan erinäisiin muotoseikkoihin vetoamalla on varsinainen asia sivuutettu. Keskustelin asiasta myös maamme arvostetuimman veroasiantuntijan professori Edvard Anderssonin kanssa, joka otti Fryckmanin asian hoidettavakseen, ilmaiseksi. Andersson totesi minulle, että hän hoitaa tämän asian ja eikä Fryckmanin oikeuksia pysty kukaan toinen tässä maassa palauttamaan. Andersson (31.12.1933-14.6.2012) oli tuolloin kuolemansairas ja ehti kuolla, ennen asian tuloa päätökseen. Toimittaja Stenroosin haastattelussa v. 2011 Fryckman viittaa asiansa olevan hallinto-oikeudessa.

Varsinaisesti minulle asia valkeni vasta siinä vaiheessa kun KOP:n hallituksen jäsenen Matti Korhosen (7.8.1939-29.6.2000) kuoltua hänen kotoaan löytyivät KOP:n hallituksen pöytäkirjat, joihin kuului Pankkitarkastusviraston salaiset asiakirjat. Fryckman oli saanut nämä asiakirjat muistamani mukaan vasta vuonna 2007. Sieltä ilmeni, että kyseinen ns. Kouri-kaupoiksi nimetty osakesiirto tapahtui valtion viranomaisen eli Pankkitarkastusviraston määräyksestä. Mielestäni juuri tämä osoitti vakuuttavasti sen tosiasian, että Fryckman oli tämän SYP-nurkanvaltausoperaation bulvaani, eikä todellinen verovelvollinen siitä saatujen osakemyyntitulojen osalta.

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. Tapasin sattumalta kollegani, yhden maan kokeneimmista ja arvostetuimmista verotarkastajista, joka kertoi tarkastaneensa Fryckmanin Six-yhtiön. Kysyin löytyikö jotain laittomuuksia. Hänen yksiselitteinen vastauksensa oli: "Ei mitään, kaikki asiat olivat täysin kunnossa ja pitkään toiminut kirjanpitäjä oli viimeisen päälle pätevä, eikä yhtiössä ollut ns. vaarallisia työyhdistelyjä, joka olisi saattanut vaarantaa liikekirjanpidon ja yhtiön hallinnon luotettavuutta.

Olen eläkkeelle siirtymiseni jälkeen saanut selville monia hätkähdyttäviä asioita. Ensin Six-yhtiö on myyty toimivallattoman henkilön toimesta 72.000 eurolla tietoisena siitä, ettei myyjä ole osakkeitten todellinen omistaja. Tämä kauppa on lainvoimaisesti ratkaistu korkeinta oikeutta myöten ja todettu pätemättömäksi. Sen jälkeen samainen porukka siirsi osakkeet Borenius Kemppisen Tähtisen johtamalle yhtiölle 2006 edelleen tietoisena alkuperäisen kaupan mitättömyydestä. Seuraavaksi Tähtisen johtama yhtiö myi yhtiön 10 miljoonalla eurolla Pauligin omistamalle Lihell Oy:lle edelleen kummankin osapuolen ollessa tietoisia alkuperäisen kaupan mitättömyydestä. Ensimmäisen kaupan mitättömyysoikeudenkäynnin tultua vihdoin korkeimmasta oikeudesta Fryckman teki oman omaisuuden takaisinsaantikanteen ja toimitti sen välittömästi Pauligille/ Lihell;lle jonka jälkeen välittömästi Paulig myi Liheellin ranskalaiselle Solinalle 53 miljoonalla eurolla tietoisena siitä, että aiemmat kaupat olivat rikollisella ja vääryydellä tavalla siirtyneen pois Fryckmanin hallintapiiristä/omistuksesta. Paulig kirjasi kaupasta 42 miljoonan euron voiton. Menettelyllä Fryckman menetti myös omalle yhtiölleen kuuluvan voiton (n. 500.000 €/vuosi kymmenen vuoden ajalta). Oman omaisuuden takaisinsaantikanne Tähtistä/Boreniusta ,valtiota ja Paulig/Lihelliä vastaan on edelleen Hovioikeudessa.

Muistammeko oikeasti enää mistä alun pitäen v. 1988 olikaan kysymys. Fryckman on menettänyt kaiken omaisuutensa, perheen, vanhempiensa ja lastensa omaisuuden. Kärsinyt maan pisimmän talousrikostuomion kaikkien menetysten päälle ja koko ajan Fryckmania vastaan on käyty valtion toimesta oikeutta Fryckmanin omilla varoilla, millä samalla on estetty Fryckmanin oma puolustautuminen.

Täysin oma lukunsa edellä esitetyn lisäksi on Verohallinnon oikeudeton Fryckmanin yhtiön 78 miljoonan vahingonkorvauskanteen verotus, todelliselle asiantuntijalle todella alkeellinen virhe. Fyckmanin Verohallintoa vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen varaus verotettiin ja sen turvin Fryckmania haettiin konkurssiin. Tuon selvän virheen verotus tapahtui 2000 ja kumoutui vasta 2007, selvän virheen korjaaminen kesti pitkän ajan, jonka ajan korkokulut kasvoivat kasvamistaan. Tämän satumaisen tarinan keskeisimpiin henkiöihin kuuluu Fryckmanin omistamien yhtiöitten pesienhoitajana toiminut asianajaja Jouko Kauppinen, joka teki asian ollessa kuumimmillaan itsemurhan.

Kuten edellä on kerrottu Fryckmanin varat ovat olleet koko ajan ulosotonhaltijalla tulevien verojen maksua varten vakuutena vuodesta 1991 alkaen, vaikka verotuspäätös asiassa tuli vasta 29.1.1996, mikä sai lainvoiman v. 1999. Koska kaikki Fryckmanin varat olivat koko ajan vuodesta viranomaisen hallussa, hän ei itse voinut tietenkään maksaa hänelle määrättyjä veroja. Vakuutena oli 20-kertainen Fryckmanin omaisuus perittävään veroon nähden ja tämän ajan juoksi 16 %:n korko.

Miten mies voidaan pistää linnaan velallisen petoksesta, jonka varat olivat verojen maksun vakuutena koko tämän verotustoimenpiteen ajan ja mikäli ne olisivat olleet Fryckmanilla itsellään hän olisi voinut minä päivänä tahansa suorittaa hänelle määrätyt verot itse, nyt hänen omatoiminen veronmaksu oli estynyt koska ulosottovirastossa takavarikossa olevia varoja hallitsi verottaja ainoana velkojana valitsemansa pesänhoitajan kanssa. Vakuutena olevien osakkeitten joukossa oli myös Nokian osakkeita, joiden arvo yksistään olisi kohonnut lähes 500 miljoonaan markkaan 1999, jotka pesänhoitaja tuhosi aiemmin omien kulujensa maksamiseen.

Fryckmanin ollessa 2000-luvulla vankilassa kolmen ja puolen vuoden ajan hänelle määrättyjä verojen ja korotusten sekä vastuiden määrä oli kohonnut 450 miljoonaan euroon ja kuten muistetaan tässä oli kysymys alun pitäen vain 49,5 miljoonan markan arvoisesta osakkeitten myyntitulosta määrätyistä n. 32.5 miljoonan veroista veronkorotuksineen ja veronlisäyksineen. Tällä 2000-luvulla verohallinnon ja ulosoton operaatiolla estettiin Fryckmanin mahdollisuudet puolustautua. Pahimmillaan alkuperäinen 49,5 miljoonan ko. myyntivoitosta määrättävä vero oli saatu keinotekoisesti kohoamaan 450 milj. euroon eli 2.675.578.500 markkaan. Tällaista mielivaltaista hallintoa vastaan taistelua ei kukaan ihminen kestä kovin pitkään. Fryckmanin asian käsittelyssä on aikaa vierähtänyt verovuodesta 1989 lähtien peräti 30 vuotta.

Tänä päivänä tilanne lienee se, että Fryckmanille määrättyjen verojen oikea määrä on 3,7 milj. euroa . Järjestelmä on siinä sivussa virkatyönä puhdistanut Fryckmanin n. 500 miljoonan markan alkuperäisen omaisuuden kokonaan ja vielä päälle päätteeksi määrännyt hänelle Suomen talousrikoshistorian pisimmän vankeustuomion. Alkuperäinen vero 5,4 miljoonaa euroa, josta on vielä jäljellä 3,7 miljoonaa euroa ja pakkomyyntihinnoin omaisuutta on myyty ja käytetty noin 100 miljoonaa. Eli 100 miljoonan euron omaisuuden myynnillä on saatu alkuperäistä verovelkaa maksettua vaivaiset 1,7 miljoonaa euroa.

Luin lehdistä, että Fryckman-asian verotuksellinen puoli oli vähällä päästä ensikertaa Suomessa Haagin täysvälitystuomioistuimessa ratkaistavaksi. Elättelin toiveita, että vihdoinkin olisi mahdollista palauttaa laittomuudet ja lopulta oikeus toteutuisi. Minulla on sellainen tieto, että tämän asian käsittelyn esti, ei yksin silloinen oikeusministeri Lindström vaan valtioneuvostoa vieläkin korkeampi taho. Lindströmin kirjoittama sopimus on menossa oikeuden ratkaistavaksi.

Nyt olen saanut selville sen mistä Fryckman asia sai alkunsa. Se olikin todella hätkähdyttävä tieto. Tulen senkin asian kertomaan vielä tämän vuoden puolella julkaisemissani muistelmissa.

En voi mitenkään välttyä ajatukselta, että 1980-luvun lopulla maassamme omatekoisesti aikaansaadun rahamarkkinoitten vapauttamisen ja sitä seuranneen maamme syvimmän talouslaman vuoksi Fryckmanista haluttiin tehdä koko sopan maksumies ja poliittisilla suhteilla toimineet tahot vapautuivat vastuista.

Toimittaja Maria Stenroosin on mielestäni syytä pian pyytää Fryckmanilta edellä mainitsemaani sopimatonta käytöstään anteeksi. Saman anteeksipyynnön paikka on myös valtioneuvostolla ja erityisesti ministeri Lindströmillä. Fryckmanin kunnianpalauttaminen kuuluu myös Suomen oikeuslaitokselle.

Perustuslaissa on säädetty kansalaisten oikeusturvan takeista ja mm. omaisuuden suojasta 15 §: "Jokaisen omaisuus on turvattu." Jo tämä lyhyt kirjoitelmani osoittaa, ettei tässä maassa ole kaikki kohdallaan.

Koska oikeustajuani tällainen Fryckmaniin kohdistuva menettely loukkaa kaikilta osin, en voi tätä ääneti sivusta katsella. Sivistysvaltiona itseään pitävän valtion oikeuslaitokselta toivon syvällistä harkintaa, että edes jossain vaiheessa varsinainen asiakin ratkaistaisiin asiaperusteella eikä pelkän muotoseikan perusteella kuten nyt asia jätetään tutkimatta ja lisäksi toivon otettavan päätöstä tehtäessä huomioon oikeudenmukaisuuden yleiset periaatteet ("mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan") ja huolehdittaisiin muutenkin kaikessa sivistyneitä käsittelytavoista. Oma ohjenuorani on ollut ranskalaisen filosofi Voltairen miete: En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se."