Monien valuvikojen Eurooppa

Petri Kaivanto 11.5.2019

 

 

Euroopan Unioni markkinoitiin ennen muuta rauhanprojektina ja kansalaisten elämää helpottavana asiana. Jotkut lupaukset ja odotukset on toteutettu, mutta monia ei.

Valitettavasti EU:n valtaa ja Euroopan Yhdysvaltoja on todella ajettu kuin käärmettä pyssyyn tai kuin väkivalloin survomalla kuutiota ympyrän muotoiseen reikään.

Rauhanprojekti on ollut surullinen floppi. Ensin Jugoslavia hajosi veristen veljessotien kautta. Sitten USA pommitti Serbiaa ja kätilöi elinkelvottoman epävaltio Kosovon, jota viisi EU-maata ei ole tunnustanut. Skotlannin kansanäänestys oli melko kyseenalainen, ja uutta jo puuhataankin. Espanjan hallitus uhkailee Kataloniaa armeijalla ja vangituttaa poliitikkoja kansanäänestyksen järjestämisen takia. Kylmän sodan rintama on siirretty Ukrainaan, Baltiaan ja Suomeen. Venäjä miehittää Neuvostoliiton ryöstämiä Suomen alueita. USA miehittää edelleen Saksaa. Länsi-Euroopassa on jo monessa suurkaupungissa matalan intensiteetin sisällissota menossa. Rauhanprojektiko?

Demokratiavaje ja kimurantit valtarakenteet ovat EU:n suurin ongelma. EU:n johdon suhmuroivat valtapuolueet ja tärkeimmät paikat sovitaan hyvien veljien kesken. Mikä liittovaltio se semmoinen on, jonka presidenttiä tai komission puheenjohtajaa eivät kansalaiset saa äänestää?

Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteesta puhuttiin aikanaan paljon, mutta käytännössä EU on vain keskittänyt valtaa ja varallisuutta. Euroopan syrjäkylät ja laitamaat ovat kurjistuneet. Euro on käytännössä ollut Saksan markka ja globaalien suuryritysten väline. Argentiinan ja Englannin keskuspankkien entinen johtaja Mario Blejer kirjoitti Financial Timesissa jo 8 vuotta sitten Kreikan kriisin tiimoilta, että euro on jättimäinen pyramidihuijaus.

https://www.ft.com/content/ee728cb6-773e-11e0-aed6-00144feabdc0

Suomen eduskunta on täysin ylimitoitettu kumileimasin. Virkamiehet ja poliitikot hokevat papukaijoina: ”EU vaatii, Suomen kansainväliset sopimukset edellyttävät…” Suomen näennäistä itsenäisyyttä kesti minun elinaikanani 1991–1995. Ehkä tsaari Aleksanteri II:n aika oli vielä itsenäisempi ajanjakso. Muunlainen historiankirjoitus tekee minusta vääryyttä suomalaiselle näkökulmalle.

EU:n nykyiset rakenteet ovat epäsuhtaiset, koska suuret jäsenvaltiot vievät ja pienet vikisevät eivätkä erilaisten historioidensa ja kulttuuriensa takia saa koottua rivejään. Provosoin usein, että liittovaltioidean toimivuuden ensimmäinen edellytys on suurten jäsenmaiden pilkkominen 5-10 miljoonan asukkaan valtioihin, mutta en usko olevani kaukana totuudesta. Utopian tasolla pitäisi varmaankin hajota takaisin kaupunkivaltioihin ja sitten alkaa maakunta kerrallaan liittyä Sveitsin kantoneiksi. Sveitsin liittovaltion perustuslaki olisi huomattavasti parempi pohja liittovaltiolle kuin nyky-EU:n baabelimainen sopimussekasotku.

On totta, että maailman tärkeimmät ongelmat ovat globaaleja ja niiden ratkaiseminen edellyttää nopeita ja globaaleja toimia. Demokratia on nyt tietysti kiusallisen hidas väline, kun pitäisi pelastaa maailma. Valitettavasti poliittinen aparaatti säätelee monia asioita, joiden säätelemisestä on vain haittaa, kun tärkeimmät asiat jäävät säätelemättä ja suurimmat rikolliset operoivat aivan toisella tasolla. Poliittinen luokka luo pöhöttyneitä rakenteita ja korruptoituu väistämättä, ovat he sitten omasta mielestään vasemmistolaisia tai oikeistolaisia.

Synkistä näkymistä huolimatta positiivista kehitystäkin on näköpiirissä. Suoran demokratian vaatimus voimistuu ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Edustuksellinen demokratia ei enää ole nauti riittävää luottamusta. Sveitsin malli mainitaan siellä sun täällä. Italian Viiden tähden liike on täysin uuden ajan puolue, joka onnistui ponnistamaan ruohonjuuritason toiminnalla ja suoralla demokratiallaan hallitusvastuuseen. Se luo toivoa, että muuallakin vastaava olisi mahdollista.

Euroopan kansallismieliset ovat löytämässä toisensa ja huomaavat taistelunsa olevan yhteinen. Toivottavasti se ei ole liian myöhäistä. Jos eivät eurooppalaiset pelasta Eurooppaa, niin ei se muitakaan kiinnosta.

Vanha ja väsynyt maanosamme on muualta katsottuna jo pitkään ollut vain ulkomuseo tai teemapuisto. Köyhemmistä maista katsottuna myös USA:n kaltainen Eldorado ja Shangri-La, kuten Neuvosto-Viron kansalaisten haave K-kaupan Väiskin lihoista. Afrikan kohtalo kietoutuu Euroopan kohtaloon. Nykyinen täysin kestämätön politiikka johtaa molempien maanosien täystuhoon hyvin nopeasti ja pian auttajatkin ovat autettavien kanssa yhtä huonossa jamassa. Kehitysapu ja yhteistyö pitää määritellä uusiksi laatimalla jyrkät reunaehdot, mutta myös Afrikan ryöstäminen ja alistaminen pitää lopettaa.

Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku. EU:n liittovaltio on nykyisten rakenteiden pohjalta mahdotonta synnyttää ilman väkivaltaa, josta merkkejä on valitettavasti ilmassa jo liikaakin.

Euroopan idea pitää keksiä uudestaan ja siirtää menneisyyden rintamalinjat kokonaan sivuun. Poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisia poliitikkoja, jotka uskaltavat haaveilla paremmasta.

En tiedä, ovatko ratkaisuehdotukseni viisaimmasta päästä, mutta rakastan ja tahdon puolustaa eurooppalaista Eurooppaa. Eurooppaa pitää puolustaa kaikilta imperialistisilta pyrkimyksiltä, niin ulkoisilta vihollisilta kuin Troijan hevosilta ja viidensiltä kolonnilta. Adolf Ivar Arwidssonin sanat on syytä päivittää globaaliin nykyhetkeen… Pohjoisamerikkalaisia emme ole, kiinalaisiksi emme halua, olkaamme siis eurooppalaisia!

Petri Kaivanto