Pääkirjoitus 1/1998:

Pohjantähti syttyi

Elämme voimakkaan yhteiskunnallisen murroksen keskellä.

 

Sosialismin luhistumisen jälkeen on käynnistynyt entistä voimakkaampi globalisoituminen, maailmanlaajuinen yhdentyminen. Euroopassa itäinen sosialistinen yhteenliittymä hajosi, disintegroitui, ja markkinatalouteen perustuva läntinen yhteisö alkoi laajentua: käynnistyi paneurooppalainen integraatiokehitys.

 

Kahtiajaetussa Euroopassa ja maailmassa oli kaksi keskenään kilpailevaa valta-aatetta ja niihin perustuvaa järjestelmää: sosialistinen ja kapitalistinen. Sosialismin luhistumisen jälkeen kapitalistinen oppi ja järjestelmä ovat alkaneet voimakkaasti levitä kaikkialle.

 

Nyt puhutaan uusliberalismista. Oikeampaa on käyttää käsitettä "oikeistoliberalismi" - se kertoo myös sen, millaista uudeksi luonnehdittu liberalismi tosiasiassa on. On sitä paitsi harhaanjohtavaa puhua "uudesta" liberalismista: uutta se ei ole, vaan hyvin vanhaa: kysymys on puhdaspiirteisestä kapitalismista, markkinavoimien mahdollisimman täydellisestä vapauttamisesta.

 

Nyt uskotaan jälleen kapitalismin "näkymättömään käteen", joka ohjaa kehitystä kohti korkeampaa hyvinvointia. Uskotaan siihen, että markkinavoimien täydellinen vapauttaminen poistaa ongelmat ja johtaa edistykseen, ihmisten elinolojen kohentumiseen. Niinpä poliitikot ovat luopumassa omasta vaikutusvallastaan ja siirtämässä valtaa kasvottomille markkinavoimille ja kapitalismin näkymättömälle kädelle.

 

Tosiasiassa markkinavoimien vapauttaminen ei johda hyvinvointiin ja edistykseen. Se johtaa varallisuus- ja tuloerojen kasvuun, ja siihen, että useimpien ihmisten elinolot huononevat. Valtaeliitti siitä hyötyy, muut häviävät.

 

Markkinavoimilla on vain yksi arvo: raha, materia. Vapaat markkinavoimat vievät sen vuoksi kehitystä suuntaan, joka on vahingollinen sekä luonnolle että ihmiselle.

 

* * *

 

Aikamme vakavimmat yhteiskunnalliset ongelmat johtuvat siitä, että toimitaan oikeistoliberalismin oppien pohjalta.

 

Liian nopeasti toteutettu paneurooppalainen ja maailmanlaajuinen vapaakauppa on yksi keskeinen syy siihen, että läntisessä Euroopassa kärsitään suurtyöttömyydestä ja että niiden hyvinvointijärjestelmiä puretaan. Kokonaiset kansantaloudet ja yhteiskunnat käyvät nyt keskenään kilpailua, jonka ehdot eivät ole reilut eivätkä loppujen lopuksi minkään maan kannalta järkevät.

 

Eurooppalaisessa yhdentymiskehityksessä on tehty pahoja virheitä.

 

Euroopan unionin muuttaminen ylikansalliseksi liittovaltioksi ei ole järkevää: sitä tulisi kehittää rakenteeltaan hyvin hajautettuna itsenäisten kansakuntien muodostamana valtioliittona.

 

Rahaliitto toteutetaan ennen muuta poliittisista syistä. Sen avulla vauhditetaan

kehitystä kohti liittovaltiota. Taloudellisesti se on vahingollinen. Unioni ei muodosta sellaista optimaalista valuutta-aluetta, jolla yhden rahan järjestelmä voisi hyvin toimia. Rahaliitto voisi olla hyödyksi Euroopalle, jos siinä olisivat mukana vain ydin-Euroopan maat: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Niille euro voisi olla hyvä yhtenäisvaluutta (single currency), ja muille se voisi olla käyttökelpoinen yhteinen valuutta (common currency).

 

Suomi on tehnyt yhden ratkaisevan virheen, ja toista ollaan pian tekemässä.

 

Suomen olisi ollut kaikin puolin järkevää jättäytyä Euroopan unionin ulkopuolelle. Jos olisimme päätyneet tähän ratkaisuun, olisi Ruotsi tehnyt samoin. Silloin meillä olisi ollut hyvin toimiva Euroopan talousalue (ETA), jonka puitteissa olisimme voineet tiivistää pohjoismaista yhteistyötä.

 

Tällöin asemamme olisi ollut samankaltainen kuin Kanadan: ETA olisi luonut NAFTA:a (Pohjois-Amerikan vapaakauppaliittoa) läheisemmän yhteyden pohjoismaiden ja ydin-Euroopan välille, mutta olisimme säilyttäneet itsenäisyytemme mm. ulko-, kauppa-, maatalous- ja aluepolitiikassa.

 

Rahaliittoon liittyminen on vielä pidempi askel, sillä se johtaa unionin syvälliseen muuttumiseen: nykyisestä valtioliitosta tulee liittovaltio. Rahaliitto sinänsä - siihen välittömästi liittyvine talouspoliittisine seurausvaikutuksineen - merkitsee jäsenmaiden itsenäisyyden tuntuvaa kaventumista. Ja sitä seuraa samansuuntainen kehitys muilla aloilla.

 

Jälleen meidän tulisi ottaa oppia Kanadan esimerkistä. Tällä 28 miljoonan ihmisen kansakunnalla on oma keskuspankki ja valuutta, vaikka sen talous on yhdentynyt

Yhdysvaltoihin enemmän kuin meidän taloutemme Keski-Euroopan maihin. Kanadan talous on erilainen kuin Yhdysvaltain: siksi talouspoliittinen itsenäisyys on sille tärkeää. Samoista syistä Suomen tulisi yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa jäädä Emun ulkopuolelle.

 

Suomen ratkaisut johtuvat paljolti siitä, että Suomessa on laajemmin kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa omaksuttu oikeistoliberalismin oppi. Integraation yhteydessä se ilmenee funktionalismina, oppina, jonka mukaan yhdentyminen luonnonlain tavoin johtaa askel askeleelta kohti liittovaltio-Eurooppaa. Kun tähän uskotaan, ja tämän uskon mukaisesti toimitaan, tulee siitä itseään toteuttava profetia.

 

* * *

 

Tämän lehden tarkoituksena on käynnistää keskustelua, joka auttaisi meitä suunnistamaan niissä uusissa ja oudoissa oloissa, joihin olemme joutuneet.

 

Lehden nimen olemme ottaneet kreivi Richard Coudenhove-Kalergin vuonna 1931 kirjasta: "Irti materialismista!". Siinä Coudenhove-Kalergi kirjoitti, että vuosisatojen ajan kristinusko oli ollut kompassi länsimaiden ihmisille, mutta nyt materialismi oli lyönyt sen rikki. Hän tarjosi sen tilalle uusidealismia, joka ei kuitenkaan olisi kompassi, vaan sen tuli opettaa ihmisiä jälleen katsomaan taivaalle ja lukemaan tähtikarttaa - suunnistamaan Pohjantähden avulla.

 

Pohjantähti -lehden sisältö painottuu periaatteellisiin kysymyksiin, joita käsitellään mm. ekologian, filosofian, aatepolitiikan ja aatehistorian näkökulmista. Toisaalta tässä lehdessä julkaistaan käytännön politiikkaan läheisesti liittyvää aineistoa mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, talouspolitiikasta sekä alue- ja maatalouspolitiikasta.

 

Pohjantähden palstat ovat avoimet keskustelulle. Toimituskuntamme pyrkii yhdessä lukijoidensa kanssa etsimään Suomelle kestävää tietä läpi meneillään olevan murroksen. Kysymys on siitä, millaista ulko-, Eurooppa- ja sisäpolitiikkaa Euroopan unioniin kuuluvan Suomen tulisi harjoittaa nyt, kun koko Eurooppa ja koko maailma on yhdentymässä ja kun ihmiskunnan tulisi kyetä siirtymään luonnontaloudellisesti kestävään kehitykseen.

 

Paavo Väyrynen