Hajoava tiivistyvä Eurooppa

Martti Issakainen 12.5.2019

 

 

Euroopan integraatioprosessi on saatu viedyksi Euroopan Unionin ( EU ) muottiin. Tällä hetkellä jäseniä unionissa on vielä 28. Trendi on mitä ilmeisesti laskeva Britannian eron jälkeen. Tarvittaisiin laajenemiskomissaarin tehtävän kuvauksen muutos supistumiskomissaariksi.

Paradoksaalista yhdentymisprosessissa on ollut se, että samaan aikaan kun uusia jäseniä otetaan mukaan ja Brysselin keskushallinnon ote jäsenmaihin kovenee, Eurooppaan syntyy uusia  valtioita esim. Balkan. Nyt näyttää uusia valtioita alkavan syntyä myös EU:n  sisällä. Halu eriytymiseen alhaalla kasvaa vrt. Katalonia, Skotlanti jne.

Ylhäällä integroidutaan ja alhaalla eriydytään. Jos EU olisi pörssiyhtiö, niin asiantuntijain suositus olisi; myy heti osakkeesi. Mikä on mennyt pieleen? Norjalainen rauhan ja konfliktien tutkija Johan Galtung totesi kirjassaan EU- Europan  uusi supervaltio , että Euroopan integraatiota on kehitetty alusta pitäen joko sitä syventämällä tai laajentamalla.

Nyt tullaan ensimmäiseen perusvirheeseen. Tanskan ollessa puheenjohtajamaana 2000 luvun alussa, toteutettiin nopea itälaajennus ja samaan aikaan yritettiin syventää integraatiota uusine perustuslakeineen. Uutta tehoa organisaation ei tullut. Byrokratiaa kyllä. Unionia unionin perään.

Toinen perusvirhe oli yhteisvaluutta euro, josta tuli politiikan peliväline. Kaikki halukkaat maat pääsivät mukaan riippumatta oliko pääsykriteerit kunnossa vai ei. Myös Kreikka, joka muuten juhli euroon liittymistä samaan aikaan Suomen kanssa. Luxenburg taisi olla ainoa EU -maa , joka täytti kaikki kriteerit.

Nyt tiedämme mitä euro on tullut maksamaan  EU:lle ja eritoten eurokelvottomille maille. Laskun loppusummaa emme vielä tiedä. Saksa on hyötynyt eniten. Se on päivän selvä asia.

Kolmas perusvirhe oli, että ei sovittu tulonsiirtomekanismista euroalueen sisällä miten autetaan niitä maita, joiden talous ei kestänyt yhteisvaluuttaa ( Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ,Italia ). Talouskomissaari Olli Rehnin johdolla  pantiin kriisimaat tiukalle säästökuurille ja vaadittiin valtion omaisuuden myyntiä ja julkisten kustannusten rajua karsintaa. Keppiä porkkanan sijasta. Seurauksena talouden alamäki ja suurtyöttömyys, josta ei vieläkään ole selvitty.                                                               Myöhäsyntyinen EKP:n massiivinen velkaelvytys ( 80 mrd. euroa kuukaudessa ) jatkuu edelleenkin.

Viennistä riippuvainen Suomi on ollut yksi menettäjämaista tässä "survival gamessa " toisin kuin esim. kelluvalla valuutallaan vientimarkkinoilla  surfaava Ruotsi.

Edellä mainitsemistani syistä uskon nykyisen EU:n kriisin pääosin johtuvan. Aina voi myös syyttää löperöä johtoa. Se jääköön toiseen kertaan.

Esim. varakas Katalonia on joutunut tukemaan Espanjan muita köyhiä alueita. Syystä ovat katkeria ja haluvat itsenäisyyttä. Tilanne ei parane poliisivoimilla ja pampuilla.     Jos EU:ssa olisi ollut käytössä tulonsiirtomekanismi köyhille valtioille, niin Saksa olisi joutunut avaamaan kukkaronsa nyörejä. Nyt Merkel  sensijaan kovisteli talousahdinkomaita budjettikuriin.  Varmisti ainakin Saksan pankkien velkariskien hoidon.

On ilmeistä, että tehdyt virheet tulevat kostautumaan lisääntyvänä tyytymättömyytenä ja oikeistopuolueiden kasvuna entisestään. Kun vielä äärivasemmisto havahtuu ja ryhtyy toimiin, alkaa koko EU -rakennelma horjua toden teolla. Edes  EU:n liittovaltioratkaisu tuskin auttaa. EU- maiden kansalaiset ovat nähneet mihin byrokraattinen Bryssel-vetoinen systeemi johtaa.

Neuvostokommunismi kesti 70 vuotta. EU:lla on reilut 9 vuotta aikaa maagiseen 70 vuoden ikärajaan. Toistaako historia tässäkin itseään? Siinä olisi pieni vedon paikka.

Suomen olisi viisasta alkaa etsiä pelastusvenettä tästä uppoavasta laivasta. Syvenevän integraation tukemisen sijasta pitäisi vaatia vähemmän EU:ta ja enemmän kansallisvaltiota. Se vaatisi kuitenkin Suomeen uudet ihmiset poliittiisiin vastuutehtäviin. Haastetta kerrakseen äänestäjille.

Martti Issakainen

Eurovaaliehdokas