Kansa luottaa tiedotusvälineisiin

Liisa Halonen-Laiti 10.4.2019

 

 

Se, mikä on lehdissä kirjoitettuna,  nähdään televisiossa tai kuullaan radiosta, pidetään  luotettavana tietona. Ajatus on aivan luonnollinen, kun perustana on luottamus rehellisyyteen ja luotettavuuteen.

Ihmisillä ovat eettiset arvot ja siitä seuraa se, että sen, mikä julkisesti esitetään, pidetään totena.

Mutta onko näin aina? 

Kysymys herää erityisesti näiden vaalien alla. Ristiriitaa on syntynyt monistakin asioista. Yksi merkittävä asia on Nato. Suomalaiset eivät halua Natoon. Tiedotusvälineissä on kuitenkin koko ajan havaittavissa Nato-myönteistä uutisointia. Joillekin saattaa syntyä ajatus, että Suomen pitäisi liittyä siihen, ihmisethän luottavat tiedotusvälineisiin. 

Tässä asiassa näyttäisi olevan selvä manipulaatiotarkoitus. Kertomalla osatotuuksia pyritään kääntämään ihmisten mieliä. Olen ehdokkaana vastaillut kyselyihin, mm. taiteen alalta. Huomasin, että asiasta uutisoitiin, mutta esimerkiksi minun näkökulmaani ei uutisista tullut lainkaan esiin. Olin vastannut, että taiteen tekemistä pitäisi tukea niin, että apurahat ja avustukset jaettaisiin tasapuolisesti koko maahan. Siten taide ilmiönä olisi tasaisemmin läsnä koko maassa. Tällä hetkellähän on niin, että yhteiskunnan tuki jää enimmäkseen pääkaupunkiseudulle. Ne rahat ovat koko maan kustantamia, niiden pitäisi myös hajaantua koko maahan. Toisaalta hajasijoittaminen myös taiteen alalla toisi hyvinvointia ympäristöönsä, aineettomia ja aineellisia. Taiteen aktiviteetit myös työllistävät. Taiteilijat järjestävät näyttelyitä, konsertteja, tapahtumia ja maksavat tilavuokria, galleriamaksuja, kustantavat julisteensa, maksavat ilmoituksensa. 

Ne, jotka tekevät taidetta, tekevät, vaikka siitä itse maksavat. Se, joka osaa kävellä, kävelee. Taloudellisesti taiteen tekeminen ei ole kultakaivos. Paljon on sellaisia, jotka ovat tehneet palkkatyötä ja ansainnet elantonsa, tekevät taidetta. He toimivat oman taiteensa mesenaatteina. Näin tapahtuu enimmäkseen.

Monia muitakin asioita olen huomannut puuttuvan tiedotusvälineiden uutisoinnista. Suurin ihmetys on se, että kaikki eduskuntapuolueet eivät päässeet tiedotusvälineisiin keskustelemaan yhteiskunnan asioista. Ja koko ajan kuitenkin toitotetaan, että kyseessä olisivat kaikki eduskuntapuolueet. Tässä tilanteessa on kaksi asiaa pahasti pielessä. Ensiksi se, että kaikki eduskuntapuolueet eivät päässeet julkisiin keskusteluihin mukaan. Toinen asia on, että annetaan virheellinen kuva, että kaikki olisivat mukana.

Pohjantähtilehteäkäään en ole huomannut siteerattavan uutisissa ja tiedotusvälineissä, vaikka sieltä olisi löytynyt hyviä aineksia uutisiin.

On siis kysymys osatotuuksien esittämisestä, sensuurista ja disinformaatiosta. Niillä on selvä manipulaatiotarkoitus. Ihmisten ajatuksia muokataan estämällä kokonaisuuden esiin tulo , siis sensuroimalla. Tavoitteena näyttäisi olevan saada ihmiset luulemaan, että Paavo Väyrystä ja Tähtiliikettä ei olisi olemassakaan. Vain viitseliäimmät tietävät, että on.

Mikä on tiedotusvälineiden vastuu? Kenen lauluja ne laulavat? Miksi?

Kysymykset ovat mielestäni aiheellisia vaikkapa Ylen kohdalla. Se on verovaroin ylläpidetty laitos. Me kaikki maksamme sen.

 

Liisa Halonen-Laiti

Lapin vaalipiiri

Tähtiliike, ehdokas numero 66