Lännettyminen sopimuksin ja liittosuhtein ei tee Suomesta länsimaata

 

Kimmo Kautio 22.5.2019

 

Mark Andersson kirjoitti 21.5.2019 Uuden Suomen Puheenvuoro -blogissaan Suomessa vallitsevasta yhden totuuden narratiivista Ukrainan sotaan ja Krimin valtaukseen liittyvien tapahtumien suhteen. Kirjoituksessaan Andersson kuvailee tuota narratiivia ja kommentoi lähteet mainiten sitä seuraavasti:

"Tuosta kaikesta ollaan eri mieltä Venäjän ja sen liittolaisten lisäksi myös useimmissa länsimaissa, joiden media ei ole takertunut läntiseen narratiiviin yhtä hysteerisesti kuin Suomen valtamedia. Läntisestäkin mediasta voi lukea, että Ukrainan vallananastusta masinoitiin USA:sta ja EU:sta käsin, hallintoon istutettiin lännestä tuotettuja ukrainalaisia, Ukrainan venäläisten ja venäjän kielen erityisasemaa uhattiin, jolloin Krimillä palvelleista 16 000 Ukrainan armeijan sotilaasta 14 000 vaihtoi puolta, järjestettiin kansanäänestys, jonka näennäisen laittomuuden takasivat USA:n ja Ukrainan vaatimus olla lähettämättä Krimille ETYJ:n vaalitarkkailijoita, vaikka paikallishallinto nimenomaisesti heitä oli pyytänyt. Näistä ei Suomen mediassa ole pukahdettu."

Itse olen lukenut viime päivinä Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjaa Lumedemokratia (WSOY, 2009). Teoksessa suomitaan kovin sanoin konsensus-Suomea, jossa on tilaa vain yhdelle totuudelle. Kirja on varsin mielenkiintoinen ja monelta osin edelleen ajankohtainen, mutta sen kritiikitön länsimielisyys ja suomettumisen aikakauden syyttäminen tästä keskusteluilmastosta on häiritsevää. Näin kymmenen vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen voi kuitenkin todeta, että konsensus on kääntynyt nimenomaan länsimieliseen suuntaan. "Syy" on poistunut, mutta ilmiö jäi: Meille mahtuu vain yksi totuus.

Mielipiteiden ilmatilaa valtamedioiden päätoimittajina ja vakioasiantuntijoina hallitsevat tänä päivänäkin eliitin hännystelijät ja sosiaalisessa mediassa suurta huomiota nauttivat hyödyttömät idiootit, jotka toistelevat valtamedioiden suoltamaa narratiivia asiassa kuin asiassa. Jos siitä narratiivista joku jotenkin poikkeaa, otetaan hänet maalitauluksi ja heilutellaan leimakirveitä.

*******

Suomalaisuudelle kovin tyypillistä ja kansanomaista on alamaisuus. Neuvostoliiton hajottua alamaisilla oli kova kiire etsiä uusi isäntä, joka löydettiinkin nopeasti Brysselistä. Tarjolla ollut mahdollisuus aitoon itsenäisyyteen hukattiin. Pian Suomi liittyi myös euroon, joka on useiden asiantuntijoidenkin toimesta todettu virheeksi, mutta koska eliitti on haluton käymään keskustelua virheen korjaamiseksi, ei hännystelevä mediakaan anna sille keskustelulle tilaa tai tuo sitä esiin.

Edellinen pätee myös keskusteluun EU:n liittovaltiokehityksestä: Robert Schuman mainitsi jo EU:n ensiaskeleeksi kutsutussa julistuksessaan vuonna 1950 Euroopan liittovaltiotavoitteen. Keski-Euroopasta on viime vuosina kantautunut vaatimuksia yhteisestä puolustuksesta, budjetista, valtiovarainministeristä ja perustuslaista, joka synnyttää liittovaltion. Silti meillä ihmetellään huuli pyöreänä, että mikä ihmeen liittovaltiokehitys, mitä merkkejä sellaisesta on ja kuka sellaista muka ajaa, ikään kuin kyse olisi jostakin täysin tuulesta temmatusta salaliittoteoriasta.

Tähän liittyen järjestin twitterissä pienimuotoisen kyselyn. Kysymys kuului "Haluatko, että EU:sta muodostetaan Suomen valtiollisen itsenäisyyden lakkauttava liittovaltio?" Vastaajista 77% vastasi ei, mutta yllätyksekseni peräti 23% vastanneista ilmoitti haluavansa liittovaltiota. Kysely sai twitterissä yli 17 000 näyttökertaa ja siihen vastasi 655 käyttäjää.

*******

Siitä huolimatta, että suomettumisen suunta on viime vuosikymmenten aikana kääntynyt 180 astetta idästä länteen, Brysselin ja Washingtonin suuntaan, on keskusteluilmapiiri edelleen aivan yhtä ummehtunut. Suomen lipuminen ajopuuna aina Euroopan liittovaltioytimeen asti ja syventynyt sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Naton suuntaan eivät ole tehneet Suomesta ilmapiiriltään aitoon vuoropuheluun kykenevää kansakuntaa ja aidosti länsimaista demokratiaa.

Ajan hermolla oleville tämä ilmenee ainakin suomalaisessa Eurooppa- ja ilmastopolitiikassa, joista keskusteltaessa rintamasta lipeäviä "häiriköitä" pyritään huutamaan hiljaisiksi. EU- ja Nato-kriittiset ovat kielenkäytössä "menneisyyden edustajia", "Kremlin kellonsoittajia" tai "Putinin kätyreitä" vain siksi, että joidenkin mielestä Venäjän kanssa ei saa olla mistään koskaan samaa mieltä. Ilmastohysteriaa kyseenalaistavia puolestaan pidetään vähintäänkin typeryksinä, jotka kehtaavat kyseenalaistaa erehtymätöntä oraakkelia; tiedettä.

Tässä maassa älymystölle naureskellaan ja irvistellään, sillä Suomessa muodollinen pätevyys ja annettu status tulevat arvoasteikolla paljon ennen älyä. Boxberg ja Heikka kirjoittavat Lumedemokratia -teoksessaan:

"Länsimaissa keskustelevaa joukkoa, joka kehittää yhteiskuntaa heittämällä peliin uusia ajatuksia, kutsutaan älymystöksi. Suomessa he ovat paitsiossa tai pitävät ajatuksensa omana tietonaan. Älymystön luonteeseen kuuluu sanomisen pakko ja osallistuminen julkiseen keskusteluun. Älymystö ei voi vaieta. Jos se ei osallistu, sitä ei enää ole.

Aivan tavallisetkin ihmiset huomaavat tämän ja huokaisevat alistuneesti, että "Suomeen mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide." Asian vakava puoli on, että maa, jossa on kerrallaan vain yksi mielipide, ei voi olla demokratia. Se on nyky-Venäjän kaltainen ohjattu demokratia. Demokratian tunnusmerkkeihin kuuluu keskustelu erilaisista yhteiskunnallisista ihanteista ja reilu poliittinen kamppailu vallasta."

Uskonvapaudessa saa tietysti uskoa mitä haluaa, mutta lännettyminen sopimusten ja liittosuhteiden kautta ei tee nyt eikä tulevaisuudessakaan Suomesta ilmapiiriltään yhtään liberaalimpaa tai demokraattisempaa länsimaata. Sen voi tehdä vain keskusteluilmapiiri, jossa kaikki näkemykset Suomen suunnasta ovat yhtä tervetulleita ja arvostettuja. Sen voivat tehdä keskustelijat, jotka arvostavat myös vastakkaisia näkemyksiä ja sen voi tehdä media, joka hännystelyn sijaan antaa tilaa kriittiselle älymystölle, eriäville mielipiteille ja kilpaileville narratiiveille.

 

Mark Andersson: Uskooko joku vakavissaan Krimin palauttamiseen? http://kyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276265-uskooko-joku-vakavissaan-krimin-palauttamiseen