Uusi ympäristöverojärjestelmä

Jouko Miettinen 4.4.2019

 

 

Vaikka henkilöautoilun osuus on alle 10 % kaikista hiilidioksidipäästöistä, ovat vanhan auton omistajat ainut ryhmä, joka todellisuudessa maksaa jo nyt raskaasti ympäristöveroja.  Ne muodostuvat polttoaineverosta, jossa veron osuus on 66 % polttoaineen hinnasta, autoverosta, joka perustuu CO2-päästöihin tai ajoneuvon painoon ja dieselautojen dieselverosta.  Keskivertoautoilija maksaa niitä pari tonnia vuodessa. Se on joka vuosi yhden romutuspalkkion verran uuden auton ostajan taskuun.  Maksuja aiotaan jatkossa vain korottaa ja tarkoitus on tappaa tämä lypsävä lehmä kokonaan.

Raideliikenteen käyttäjät ja sähköauton omistajat on veroista vapautettu juuri ympäristösyihin vedoten, vaikka ne kuluttavat teitä, katuja ja raiteita yhtälailla. Ne aiheuttavat myös päästöjä nyt ja tulevaisuudessa, nykyisillä sähköntuotantotavoilla jopa enemmän kuin polttomoottorit. Kun otetaan huomioon kokoenergian tuotantoketju, päästötöntä ja saasteetonta energiaa ei ole.

Lentäminen, laivaristeily ja niihin liittyvä turismi, jotka kasvavat 10 % vuosivauhtia ja ylittävät jo nyt autoilun saastevaikutukset, ovat täysin verovapaita ja lisäksi suurimpia yritystukien saajia.

Yllä olevasta tarkastelusta voi tehdä sen päätelmän, että ilmasto- ja ympäristöahdistuksen maksajiksi ovat joutuneet vähävaraisimmat, mutta syntipukit ovat piilossa kuin vahinko nurkassa.  Tuo vapaamatkustajien joukko, joka lentää, risteille, asuu kaupungeissa, hotelleissa, ajelee sähköautoilla ja ökyveneillä, ei osallistu ilmasto- ja ympäristötalkoisiin muutoin kuin määräämällä muut maksamaan heidän huonon omantuntonsa. Ympäristö ei kiitä, jos alamme suosia sellaista elämäntapaa.

On luotava järjestelmä, jossa saastesaldo mitataan luotettavasti kaikkien osalta, myös nykyisten vapaamatkustajien.  Jotta periaate, "joka saastuttaa se maksaa", saisi katetta muuallakin kuin juhlapuheissa, tarvitaan ympäristöverouudistus.  Se voisi olla alv:n kaltainen vero, mutta sen veroprosentti olisi hyödykekohtainen.  Järjestelmän tulisi kattaa ravinto, asuminen, liikkuminen ja muu kulutus.  Näin myös se yli 90 % CO2-päästöistä tulisi arvioiduksi ja verotetuksi samalla asteikolla kuin polttomoottoriautot.

Näin vähiten päästöjä aiheuttava elämäntapa tulisi myös halvimmaksi ja meille syntyisi myös vapaus valita mistä olemme valmiit maksamaan.  Makkaransyöjä joutuisi verolle, mutta voisi syödä sitä 10 vuotta yhden Phuketin matkan lentoveron hinnalla. Tai joku, joka kasvattaa perunansa, pilkkoo puunsa ja kerää marjansa lähimetsästä, mutta jolla on varaa vain vanhaan autoon, ei maksa tonneja vaan todellisen hiilijalanjälkensä kustannukset.

 Eriarvoisuutta tämäkään uudistus ei täysin poistaisi. Se jolla on enemmän rahaa, voisi edelleenkin tuhlata luonnon rajallisia varoja enemmän kuin lajitoverinsa.  Maapallon pelastamiseksi tarvitaan siksi myös rajoituksia, sillä rahaa voidaan luoda loputtomasti, mutta luonnon resurssit ovat kaikki tässä ja nyt, tällä avaruutta kiertävällä pallollamme.

Jouko Miettinen, ehdokas 176 /7*-liike